Rowling, Tiffany, Thorne - Harry Potter and the Cursed Child

Sanoisin että tätä tuli odotettua. Olin lukenut arvosteluja, spoilereita tuli vastaan, tuli kehuja ja tuli moitteita. Itse olen lukenut pottereita monta, monta kertaa, ja taikamaailman säännöt ovat hyvinkin tutut. Tämä käsikirjoitus kääntää yhden erittäin olennaisen säännön täysin päälaelleen, ja oikeastaan olikin hyvä että tiesin tämän yksityiskohdan tarinasta jo ennalta. Ei siis tarvinnut kesken lukemisen alkaa ihmetellä mitähän ihmettä tässä nyt tapahtuu ja pystyin nauttimaan tarinasta siinä missä muistakin pottereista. Suomennoksen ilmestyttyä se löytyy aivan taatusti omasta hyllystä. 

(Elokuvien kohdalla olen kyllä ollut hyvinkin kriittinen jos ei olla oltu uskollisia kirjalle - mihin jäi Riesu? Ja Dumbledore kysyi rauhallisesti laittoiko Harry nimensä liekehtivään pikariin. Noin esimerkiksi. !!!)

Päähenkilöt, Albus ja Scorpius ovat mahtava parivaljakko, ja vanhoja tuttujakin käsitellään aivan riittävästi. Lasten ja vanhempien väliset suhteet tuntuvat siltä mitä niiden kuvittelisikin olevan, kun tietää millainen jääräpää Harry on. Jostain olen lukenut arvosteluja millainen Ron kirjassa esiintyy - omasta mielestä tämän kirjan Ronissa ei ollut vikaa, kenties pienoinen keski-iän kriisi  tuloillaan? 

Jos ei vaadi uskollisuutta alkuperäisille Pottereille, niin kyllä tämä kannattaa lukea. Itse hotkaisin tämän yhden päivän aikana - ja töissäkin kävin siinä välissä. Kyllä tämä kirja kuuluu sinne muiden Pottereiden rinnalle. 

Hugh Howey - Hiekka

Hyi miten vähän on ehtinyt taas lukemaan! Kynsiharrastus on työn takia jäänyt ihan kesannolle, mutta lukemisen ei pitäisi kyllä sen takia unohtua. Mutta kai niitä hiljaisempia kausia on itse kullakin välillä. Nyt kuitenkin tuli ryhdistäydyttyä kun postilaatikosta löytyi kustantajalta pyytämäni teos. Olin kyllä ehtinyt autuaasti myös unohtaa pyytäneeni tämän.:D Mutta olipahan mukava ylläri. 

Tämä kyllä tempaisi mukaansa. Neljän sisaruksen tarina tulevaisuuden maailmassa. Menneisyyden kaupungit ovat peittyneet satojen hiekkametrien alle, kadonneet ja muuttuneet legendoiksi. Rohkeimmat ja vahvimmat sukeltavat syvälle hiekkaan, etsivät mitä tahansa tavaraa, tuovat sen pintaan henkensä kaupalla. Pala puutakin on arvokas. Pinnalla tuuli puhaltaa säälimättömästi tuoden lisää hiekkaa, haudaten asumuksia syvemmälle ja syvemmälle kun ihmiset taistelevat vastaan.

Vauhdikas ja jännittävä kirja, tämä oli hankala laskea käsistä. Hiekkasukellus ja siihen liittyvät yksityiskohdat olivat mielenkiintoisia. Kauempana pahojaan suunnittelevien ihmisten motiivit tuntuivat itseltäni jäävän hiukan hämärän peittoon, sille miksi nämä tekivät mitä tekivät, olisin kaivannut hiukan lisää selkeyttä. Sisarusten isän katoamisen jälkeen perheen muut jäsenet ovat etääntyneet toisistaan ja näiden ihmissuhteita käsitellään melko paljon. Juoni oli melko suoraviivainen ja loppuratkaisu ehkä hiukan töksähtävä, mutta kokonaisuutena kirja oli ihan viihdyttävä. 

Syliin - Ina Westman

Riipaiseva esikoisteos, perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin, kun kaikki ei menekään kuin oppikirjoissa. Ja kun kertomus on vielä äitiydestä, odotuksesta ja perhe-elämästä, niin tiesin etten selviäisi kuivin silmin. 

Koskettava kirja, jossa useamman naisen kohtalot liittyvät jotenkin yhteen. Äitejä ja tyttäriä, isoäitejä ja lapsenlapsia. Tapahtumia ja muistoja useammilta vuosikymmeniltä, kun isoäidin aikaan ei vielä hoito ollut samanlaista kuin nykyään. Nyt voi pikkukeskonenkin selvitä, mutta ennen oli vaarassa niin äidin kuin lapsenkin henki. 

Niin äidin kuin lapsenkin ikävää, selviytyjiä ja luovuttajia. Sairaalajaksoja, hoitoa, vuodelepoa ettei lapsi synny ennen aikojaan.  Joku tuntuu joutuvan valvomaan vuosikaudet pienten lasten kanssa, on perheriitoja ja korvatulehduskierteitä, mutta myös onnen hetkiä, ja pian huomataan kuinka nopeasti lapset ovatkin kasvaneet. Liian nuorena vanhempansa menettänyt saa taas uuden rikkaan suvun ja kaiken kuin hopealautasella vaan ei sekään onnea takaa. 

Pieni hetki tämän kirjan kanssa meni että alkoi pysymään kärryillä, jossain välissä singahdettiin ajassa sen verran iso harppaus eteenpäin että piti vähän aikaa miettiä ollaanko saman naisen vai jonkun muun elämää nyt tutkimassa, varsinkaan kun kulloisenkin henkilön nimi ei ihan heti selvinnyt.  Mutta ei mennyt kauaa kun päähenkilöiden välinen yhteys alkoi hahmottua, tavalla jos toisellakin. 

Kaunis, surullinen ja koskettava tarina, herkistyin monessa kohtaa jotka olisivat odotusajan hormonimyrskyissä kyllä olleet ihan liikaa.. Henkilöt ovat erittäin todentuntuisia, iloineen, suruineen ja ajatuksineen. 

Kirja sai kyllä tuntemaan kiitollisuutta, kun itse on saanut kaksi lasta kantaa ja synnyttää ilman mitään ongelmia, ja kasvattaa terveiksi ja reippaiksi tenaviksi rakastavan isän ja aviomiehen kanssa.

Tämä kirja saatu kustantajalta arvosteltavaksi, kiitos!

Stephen Fry - Virtahepo

Tähän kirjaan tartuin puhtaasti kannen perusteella. Fry on tajuttoman hauska näyttelijä, älykäs mies, ja näemmä myös sangen pätevä kirjailija.  Olen seurannut ahkerasti QI-tietovisaa jota Fry isännöi, ja aavistelin että tämän huumori puree myös kansien välistä siinä missä töllöttimen ruudultakin.

Ted Wallace on runoilija jonka kipinä on sammunut, ja vasta potkut saanut teatterikriitikko. Katkera vanha mies joka pitää viinasta ja naisista, joka tulee hyvinkin selväksi, Hän ei sanojaan säästele, ja vaikka runosuoni onkin ehtynyt, mielipiteiden ilmaisuun riittää hyvinkin rikasta kieltä.. Tosin sanasto ei ole kauneinta mahdollista. Riettaita, graafisia alapääjuttuja piisaa. 

Vasta potkut saanut Ted törmää sattumalta baarissa kummityttäreensä Janeen, joka sairastaa leukemiaa. Jane pyytää toimetonta Tediä matkustamaan enonsa, Tedin vanhan armeijakaverin luo, koska tämän kartanossa on tapahtunut jotain kummallista jonka ansiosta tyttö uskoo olevansa parantunut. Vanhan ystävän elämäkerran kirjoittaminen sekä runoilijan urasta haaveileva kummipoika tarjoavat hyvän tekosyyn vierailuun. Kartanossa on paljon muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, ja Jane pyytää kummisetäänsä kertomaan kirjeitse kaiken mitä talossa tapahtuu. Seinien sisällä piileekin melkoinen mysteeri.

Jestas tämä oli hauska. Pari kertaa sai kyllä hieraista silmiään että mitä tuli luettua, aika hurjaksi meni.. Jos alatyyliset jutut ei häiritse niin antaa mennä vaan. Hauska tämä on, Kaikki ei silti todellakaan pyöri navan alapuolella, vaan päähenkilö kritisoi kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Loppuratkaisu on äärimmäisen tyydyttävä ja tämän kirjan luettuani oli  hetken se hiukan tyhjä olo, että mitäs nyt, kun se loppui. Tykkäsin!

David Duchovny - Pyhä Lehmä

"Nykyään kuulee myös puhuttavan, että manteli- ja soijamaidon suosio on kasvanut.  En ole koskaan nähnyt manteleiden ja soijien laiduntavan luontaisessa elinympäristössään, mutta panen pantiksi vaikka kolme neljästä mahastani sen puolesta, että meidän maitomme on parempaa."

Noniin,  sinä missä edellistä kirjaa tarvoin läpi monta viikkoa, niin tämän luin läpi yhden aamupäivän aikana, parissa tunnissa. Siis onhan tämä lyhyt, väljää tekstiä ja kevyt luettava mutta kuitenkin.

Päähenkilö on lehmä, Elsie. Nuori ammuneiti on utelias ja älykäs, ja tahtoo tietää mitä aidan toisella puolella on.  Iltamyöhään tehty tutkimusretki paljastaa karmean totuuden, kun Elsie näkee ikkunasta televisio-ohjelman joka käsittelee tehotuotantoa. Äitilehmän katoamisen salaisuus paljastuu, kuin myös se mikä jokaista lehmää odottaa, joten Elsie päättää lähteä pakoon. Matkalle mukaan lähtevät myös possu ja kalkkuna, jotka eivät luonnollisesti myöskään tahdo tulla syödyksi.

Vastaan tulee monenlaista porukkaa, ja matkaseurueen keskustelut ovat aika huvittavia. Päähenkilölehmä on itse kirjoittavinaan kirjaa ja vähän väliä tulee pätkä jossa kuullaan kustannustoimittajan kommentteja.

Tämä oli hauska! Loistavaa luettavaa pikku välipalaksi. Hörähtelin varmaan lähes joka aukeamalla.

Jean-Cristophe Rufin - Globalia

Todella omituinen kirja. Pidin lähtökohdista, lasikupuihin suljettu ihanneyhteiskunta jossa ihmiset ovat lähes kuolemattomia, toimeentulo turvattu ja kaikki muutenkin täydellistä. Ulkopuolella epävyöhykkeet joissa ei virallisesti ole ketään, vaikka luonnollisesti siellä elää lukuisia hermoja, moni rapistunut kaupunki on täynnä elämää. Suuri osa asuu myös pienissä yhteisöissä omien sääntöjensä mukaan, luonnossa. 

Kate ja Baikal kaipaavat jotain muuta kuin suljettua täydellistä yhteisöä.  Erityisesti Baikal on määrätietoisesti pyrkimässä pois, vaikkei tiedä mitä kuvun ulkopuolella on.

Mielenkiintoista ja kuvailevaa tekstiä, jännä maailma mutta tarina itse jää vähän latteaksi. Sata sivua jaksoi lukea ennen kun alkoi mietityttämään jokohan kohta jotain alkaa tapahtua. Ja sitä jatkui. Pari lyhyttä kohtaa oli jossa vähän oli vauhdikkaampaa mutta sitten taas tyssäsi. Jotenkin meni ohi ihan koko idea ja lukeminen oli hidasta. Ei nyt oikein toiminut omaan makuun. Jotenkin sitä kuvittelisi että toimintaa olisi vähän enemmän kun joku kuitenkin lavastetaan yhteiskunnan viholliseksi ja terroristiksi.. Tähän opukseen tuhlatulla ajalla olisi lukenut montakin parempaa kirjaa. Pöh.

Veronica Roth - Neljä

Neljäs kirja Outolintu-trilogian kylkeen. Tobiaksen tarina kiinnosti vielä lukea, ja tämä olikin taas ihan mukava kirja,  vaikka aika lyhyt.  Eli tässä on Tobiaksen oma koulutusaika, ensimmäisen kirjan tapahtumia toisesta näkökulmasta ja sen semmoista.  Ilman Outolinnun lukemista tätä ei kyllä taida tajuta. Mutta tosiaan tykkäsin.

Nyt jos taas ehtisi lukemaan vähän lisää viikonloppuna, yksi kirja vähän taas takkuilee kun ei ole ehtinyt tai jaksanut montaa sivua kerralla.. Ei pääse oikein vauhtiin. Uudessa työssä oltu nyt tämä viikko ja olen kyllä ollut ihan törkeän väsynyt,  jos nyt parin päivän aikana ehtisi hiukan latautumaan. Ja lukemaan.

Melissa Hill - Kirjeitä San Fransiscosta

Nappasin kirjastosta vaihteeksi vähän kevyempää hömppää. Tässä kirjassa lemmenhuolia riittää kolminkerroin. Päähenkilö Leonie pakenee omia ongelmiaan muuttamalla Irlannista San Franciscoon, hänen uusi naapurinsa ja ystävänsä Alex taistelee myös omien parisuhteidensa kanssa ja Leonien asunnosta löytyy laatikollinen avaamattomia rakkauskirjeitä jotka eivät ole tavoittaneet vastaanottajaansa. Leonie kehittää itselleen pakkomielteen kirjeistä ja tahtoo selvittää kuka kirjeitä lähettää, kenelle ne ovat ja mitä niiden lähettäjä pyytelee anteeksi.

Leonien tarina käydään läpi takaumissa, Alex kertoo mieshuolistaan Leonielle aika paljon itse, ja sen suhteen tapahtuukin paljon kaikenlaista. Kirjeitä luetaan yksi kerrallaan pitkin kirjaa, mutta niiden suhteen olisi kyllä ollut vähän toivomisen varaa kun Leonie kuitenkin niin paljon kirjeisiin keskittyy. Ehkä kirjeiden sisältöön verrattuna innostus vähän ylimitoitettua.

Kirjan tapahtumat kyllä onnistuvat yllättämään muutamaan kertaan, eikä tämä ollut ihan niin siirappia kuin pelkäsin. Vähän kyllä ärsytti kun jokainen vastaantulija tuntui huomauttavan että kirjesalaisuuden rikkominen on rikos, olisivat voineet vaikka moittia uteliaisuudesta tai romantiikannälästä vaihteeksi mutta ei. Vähän toisti itseään tuo huomautus.  Alkuun myös kirjoitustyyli vähän tökki mutta se meni ohi kun tottui, en kyllä osaa sanoa mikä mätti. Ja oliko Leonie kasvanut jossain tynnyrissä kun ihmisen nimen hakeminen Googlella hämmästytti? :D

Aika siirappia oli loppu mutta ei kai se niin justiinsa. Ihan kiva kirja, nyt taitaa silti taas hetkeksi hömppä riittää.

Madeline Miller - Akhilleen laulu

Vanha innostus heräsi. Joskus peruskouluaikoina ahmin paljonkin antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarustoja. Nyt nappasin luettavaksi juuri sitä, kirjan täynnä antiikin Kreikan myyttisiä sankareita, jumalia ja kaunottaria. Kirjan tapahtumat johtavat Troijan sotaan. 

Kirjan tärkeimmät henkilöt ovat Akhilleus sekä hänen kumppaninsa Patrokles, rinta rinnan kasvaneet ja ystävystyneet nuoret miehet. Patrokles on maanpakoon lähetetty nuori prinssi, toisen valtakunnan hallitsija ottaa hänet vastaan ja tämän poika Akhilleus ottaa Patrokleen kumppanikseen. Akhilleen jumalataräiti ei ole ystävyydestä mielissään. 

Akhilleus on ennustusten mukaan Kreikan mahtavin taistelija, ja hän joutuu päättämään lyhyen mutta kunniakkaan sekä pitkän tuntemattomana vietetyn elämän välillä.  Patrokles on taas ystävänsä vastakohta, rakastettu ja toimii usein tämän omatuntona.

Rakkaustarina, tavalliset ihmiset, jumalat ja puolijumalat sopivasti edustettuina. Monta tuttua hahmoa joiden kohtalosta oli muistikuvia tietysti valmiina mutta ei kyllä lukukokemusta häirinnyt. Mieluisin osa kirjasta oli poikien vuoristossa viettämä aika, ja mutkat heidän parisuhteessaan.

Tykkäsin!

Veronica Roth - Uskollinen

Trilogian päätös luettu. Ensimmäinen oli tosiaan mukaansatempaava, toinen pettymys. Kolmas oli kenties taas hitusen parempi, johtuuko sitten siitä etteivät odotukset olleet lässähdyksen jälkeen kovin korkealla..  

Ei silti mikään loistava, tämäkin kirja oli vähän turhan täyteen ahdettu. Juoksua taas paikasta toiseen ja lisää sekoitti se että lukujen kertojana vuorottelevat Tris ja Tobias, vähän olin välillä sekaisin kumpi nyt olikaan äänessä. Poukkoileva tarina, liian vähässä ajassa liian paljon, kamala määrä suunnitelmia ja operaatioita ja vaikka mitä. 

Oli tässä kyllä jälleen paljon mielenkiintoista asiaa, maailmasta, historiasta ja henkilöiden taustoista selvisi paljon. Toisaalta moni kiinnostava juttu jäi keskenkin tavallaan, mm. Trisin äidin tarinaa olisin kaivannut lisää. Eli semmoista kaipaa myös mikä ei toiminnan etenemisen kannalta ollut tärkeää , vaan mukava hengähdystauko. Pari juonenkäännettä olisi voitu vaihtaa ihan hyvin kevyempään taustatarinaan. 

Päähenkilöiden välinen suhde alkoi olla jo vähän tylsä, varsinkin ne hetket kun oltiin sovinnossa, olivat aina samaa lässytystä.. Tottakai kun on vähän riitelyä niin sitten sovitaan, mutta tarvitseeko joka kerta kuvailla kun joku sivelee selkää paidan alta ja suutelee lämpimästi tai jotain.. Ei muuten mitään, kyllä romantiikkaa saa olla mutta nämä kohtaukset kyllä toistivat itseään koko ajan. 

No mutta tulipahan luettua. Vähän jäi mietityttämään oliko kirjojen tapahtumilla joku suurempikin vaikutus maailmaan.. Kaupunkiin kyllä mutta otettiinko näistä asioista oppia kauempanakin.. 

Kokonaisuus jäi näistä lukuisista moitteista huolimatta plussan puolelle, ja aion lukea myös Tobiaksen tarinan Neljä. :D 

Veronica Roth - Kapinallinen

Voi tylsyys. Sarjan ensimmäinen osahan tempaisi minut mukaansa ihan täysillä, mutta toisesta osasta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pakkopullaa monin paikoin, paljon kyllä tarinan kannalta tärkeitä tiedon murusia mutta tätä olisi kyllä voinut tiivistää ja paljon. Tuntui lähinnä että koko ajan juostiin karkuun, piilopaikasta toiseen. Milloin luotettiin kehenkin, milloin taas ei. Pari hyvääkin kohtaa toki, loppupäässä vähän parani..  Vielä yksi osa lukematta. Olisikohan se taas vähän parempi?

Robert Galbraith - Pahan Polku

Huh. Kyllä Rowling osaa taas vetää lukijan mukaansa. Yksityisetsivä Cormoran Striken puuhailut ovat kerta kerralta jännittävämpiä. Tarina alkaa kun etsivän toimistoon lähetetään naisen poikkileikattu jalka - katkaisuna samasta kohtaa, mistä Striken jalka on amputoitu. Heti on ilmiselvää, että lähettäjällä on kaunoja etsivää vastaan, mutta Strike on elämässään kohdannut useita miehiä, joilla on jäänyt jotain hampaan koloon, ja jotka helposti olisivat kykeneviä murhaan. Myös poliisi tutkii asiaa, etsii jalan omistajaa ja jahtaa miehistä sitä jota pitää todennäköisimpänä syyllisenä, kun Strike ja Robin ryhtyvät tutkimaan muiden miesten liikkeitä. 

(Tässä kohtaa ehkäpä pikkuruinen miinus - epäiltyjä kun on useampi ja heidän välillään seilataan suuntaan ja toiseen, niin hahmot menevät sekaisin herkästi.)

 

Taas jännitys kestää loppuun asti. Sykettä nostaa myös se että alusta alkaen lukija pääsee vähän väliä seuraamaan syyllistä - tämän ajatuksia ja tekoja - mutta mikään ei kieli kuka tämä henkilö on. Paha väijyy varjoissa jatkuvasti. Eikä todellaaan ole mikään herttainen henkilö.. 

Ja edelleen myös ihmissuhteet kehittyvät ja päähenkilöiden menneisyydestä löytyy vaikka mitä kiinnostavaa. Huikea kirja jälleen. Näiden kansien välissä on kyllä niin paljon taas asiaa että tämä on pakko lukea uudestaan, nähdäkseen ne upeat, hienovaraiset osaset joista Rowling jälleen on juonensa punonut... (Ja pysyäkseen vähän enemmän kärryillä.)

J.K. Rowling - Quidditch through the ages

Tilasin vähän Potteria. Nyt hyllystä löytyy nuo kaikki kolme Tylypahkan kirjaston kirjaa! Eli tämän lisäksi Siuntio Silosäkeen Tarinat, sekä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Samalla piti saada myös värityskirja. 

Samaa taikaa tässä on kuin pottereissakin, ja lähes kertaistumalta tämän luinkin. Lyhytkin tämä toki on eli ei homma eikä mikään.. Hauskaa nippelitietoa huispauksesta, kyllä tämä potterfanin hyllyyn kuuluu. 

Scott Westerfeld - Pretties

Sarjan toinen osa.

Tally palasi kaupunkiin ensimmäisen osan lopuksi, vapaaehtoisesti. Se kuului juoneen, ja nyt hän on kaunis. Hauskanpitoa, jatkuvaa juhlintaa - huolia aiheuttaa oikeastaan vain pukeutumisen muodikkuus - ja se pääseekö suosittuun klikkiin sisälle. Tallyn maine kuitenkin auttaa.

Kauneusleikkauksessa muuttuu muukin kuin ulkokuori. Jokin pään sisällä. Aika ennen leikkausta on hämärän peitossa, on vaikea muistaa entisiä mielipiteitäkin. Klikki johon Tally liittyi, Crims, kuitenkin auttaa muistamaan. Jännittävät tarinat ennen leikkausta tehdyistä jekuista, uhkarohkeat temput, nälkä ja mikä tahansa mikä saa sydämen hakkaamaan - ja muistoja alkaa palata. Adrenaliini kirkastaa ajatuksia. Lopulta Tally saa kirjeen itseltään - ajalta ennen leikkausta, jossa  kerrotaan kaikki mikä on pielessä. Ja mitä nyt pitää tehdä. Kaupungista pitää päästä pois, joka on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yksin hän ei ole.

Mielenkiintoinen kirja. Pidin vähän enemmän kyllä ensimmäisestä osasta mutta kyllähän tämäkin upposi. Kaupungista lähteminen tuli yllättävän myöhään, toisaalta siinä ajassa ehti selvitä paljon. Seurasssa liikkuneet henkilöt olivat ihan hyviä hahmoja, ja muuallakin Tally törmäsi monenlaiseen porukkaan. Kirja loppui aika jännään kohtaan, pitää tällä kertaa yrittää seuraava osa lukea vähän reippaammin että on kaikki tapahtumat muistissa.

Veronica Roth - Outolintu

Tämän kirjan, tai koko sarjan lukeminen on ollut mielessä hyvinkin pitkään, tai käynyt mielessä vaan aina unohtunut. Nyt oli sattunut niinkin mukavasti että töihin oli tullut ensimmäistä osaa myyntiin, ja selailin alkua sen verran että eipä enää unohtunut. Samana päivänä suuntasin kirjastoon ja sama kirja löytyikin hyllystä. (Ja nyt on loputkin sarjasta varattu.) Ja tämä teos tulikin hotkaistua aika lailla yhdeltä istumalta.

Kaupunki ja sen kansa on jaettu ominaisuuksiensa mukaan viiteen ryhmään: vaatimaton, rehti, sopuisa, uskalias ja terävä. Lapset käyvät samassa koulussa ensin, mutta 16-vuotiaana taipumustesti määrittää mihin ryhmään kukin kuuluu. sen jälkeen koulutus jatkuu kunkin ryhmän arvojen mukaan, omilla alueillaan.

Yleensä  taipumustesti rajaa kaikki paitsi yhden vaihtoehdon ulos. Trisin kohdalla näin ei kuitenkaan ole, vaan hän voisi yhtä hyvin kuulua peräti kolmeen eri osastoon. Vaatimattomaan, uskaliaaseen ja terävään. Hän on divergentti, ja Trisin testannut nainen varoittaa häntä kertomasta ikinä testin tuloksesta mitään, sillä se olisi äärimmäisen vaarallista - Mutta Tris ei saa tietää miksi.

Koulutus on rankkaa. Tris saa sekä ystäviä että vihollisia. Vähitellen selviää myös mitä kaikkea testin tulos voi merkitä..

Tämä oli hyvä kirja. Pari pientä yksityiskohtaa hämmensi, mutta saattaa olla käännösvirhe, tai jotain meni vaan ohi.. Mutta se nyt ei menoa haitannut. Mielenkiintoista porukkaa, hurjia tapahtumia. Mielikuvitusta ei oltu säästelty. Vaikka tämä löytyikin nuortenosastolta, niin en sen takia jättäisi lukematta. Tai nuoret aikuiset-hylly se taisi olla. Yhtä kaikki, suosittelen. Sanoisin ehkä, että jos pitää Nälkäpelistä, niin tämäkin kyllä uppoaa. Maltan tuskin odottaa että saan loput osat käsiini. (Ikäänkuin noita kirjoja ei olisi muutenkin jo ihan liikaa lukematta.. :D )

Beth Revis - Across the Universe - Shades of Earth

Trilogia saatu loppuun. (Ensimmäinen ja toinen osa) Kolmatta osaa sainkin odotella kirjastosta vähän pidempään, ja lukeminen oli vaihteeksi hidasta, oli liiankin monta kirjaa kesken. (Ei parannusta tähän havaittavissa) Loppupään jännittävimmät tapahtumat tuli kyllä luettua taas vähän vauhdikkaammin. Tämän luin englanniksi, ja juttu taisikin alkuperäiskielellä toimia paremmin.

Tässä olikin keksitty vaikka mitä kiinnostavaa tapahtumaa, paljon odottamatonta ja yllättävää. Varjelus on viimein päässyt perille, jäädytetyt sotilaat ja tiedemiehet sulatetaan ja uusi planeetta odottaa. Avaruuden matkustajat eivät kuitenkaan ole yksin, planeetalla on raunioita, ja muitakin merkkejä älykkäistä olennoista. Vaaralliset kasvit ja eläimet ovat myös haasteena.

Varjeluksella syntyneiden ja maasta syväjäässä matkanneiden väliset suhteet ovat mielenkiintoisia. Amy on aika tärkeässä paikassa, muutaman Varjeluksella elämänsä kuukauden aikana hän on saavuttanut useiden luottamuksen, ja suhde Seuraajaan on läheinen. Amyn isä on operaation komentaja. Jonkunlaista valtataistelua löytyy, epäluuloa puolin ja toisin.

Ihan mielenkiintoinen sarja oli. Loppu oli ihan mukavan tyhjentävä, aikamoinen mysteeri siihen oli rakennettu, tai useampikin. Vähän ehkä liiankin monimutkainen juttu toisaalta. Vaikea kuvailla ilman spoilereita.

Viiden Kirjan Haaste

Sain Jassulta haasteen, kiitos! Viisi kirjaa on aika hankala valita, lähes joka kohtaan sopisi montakin, eikä välttämättä edes yksittäisiä kirjoja vaan puhutaan kirjasarjoista.. :D

Kirja, jota luen parhaillaan
Vähän on tullut tämä nyt tavaksi, useampi kirja samaan aikaan kesken. Tällä hetkellä kaksi, loppusuoralla on Shades of Earth, ja Pretties alkupäässä. Operaatio Huulitulikin tuli luettua näiden ollessa kesken, siinä ei tosin kauaa nokka tuhissut. Samoin Auringon ydin meni samaan aikaan näiden kanssa.

Kirja, josta pidin lapsena
Melkein mahdoton vastata! Luin jo lapsena todella paljon. Isoja, paksuja ihania satukirjoja, mitä tahansa kaikkialta maailmasta. Muutama vanha, ja kovin rakastettu kirja on kulkenut mukana omaan kotiin, ja kuten näkyy, Astrid Lindgren on vahvasti edustettuna. Taitaa olla ykkönen tuo Peppi.. :)
Eukko Pikkurilli on myös ihana, onko muille tuttu?

Kirja, joka jäi kesken
Johanna Sinisalo, Ennen päivänlaskua ei voi. En tiedä miksi, kaikista kehuista huolimatta ei jaksanut. Ehkä joku toinen kerta.

Kirja, joka teki vaikutuksen
Jatketaan Sinisalolla, Auringon ydin. Ihan mahtava lukukokemus.  Pitää hankkia omaan hyllyyn, nyt olen sen jo kahdesti lukenut.

Kirja, johon palaan uudestaan
Tämäkin on äärimmäisen vaikea, luen tiettyjä kirjoja niin usein uudestaan, vaikea valita yhtä ainoaa.. :D Potterit, Nälkäpelit.. Linnunrata-viisiosainen trilogia.. Yksi yksittäinen teos tulee nyt mieleen noiden lisäksi, Ready Player One. Ihan mahtava, tuskin maltan odottaa elokuvaa, saa nähdä miten hyvin se toteutetaan. Montako kertaa ärsyynnyn milloin mistäkin, "ei se noin mennyt!"

Kiitos haasteesta! :)
Haaste eteenpäin: Katarooma

Anna Hallava - Operaatio Huulituli

Kuten edellisessä höpöttelypostauksessa tulin maininneeksi, Anna Hallavan vastajulkaistu nuortenkirja Operaatio Huulituli kulkeutui kirjastosta kotiin mukanani. Tämä on jatko-osa Sammakkoprinsessalle. Ensimmäinen osa oli kyllä hauska ja tykkäsin tästäkin kovasti :)

Mukavaa kevyttä hömppää tämäkin, tästä löytyi vähän jännempiä kohtia kuin edeltäjästään. Ja hyvä niin! Päähenkilö Ofelia on siis puoliksi ihminen ja puoliksi keiju. Elämä pyörii välillä ihmisarjessa koulua käyden ja pojista ja suukoista haaveillen, välillä keijujen valtakunnassa, opettelemassa keijujen historiaa ja etikettiä kruununprinsessana,  keijupojista ja suukoista haaveillen.

Erityistä harmia aiheuttaa edelleen keijukuningattaren, Ofelian tädin antama keijulahja Rakkauden Tunteminen, jonka takia hän voi suudella ainoastaan aitoa tosirakkauttaan - kaikki muut muuttuisivat suukosta sammakoksi. Tämän taian Ofelia haluaa kiertää tavalla tai toisella, ja hän kuuleekin laittomasta taikaliemestä joka asiassa auttaisi.

Aiheutti kyllä hykertelyä monin paikoin. Hyvän mielen kirja, jonka kyllä "aikuinenkin" luki mielellään. Kauaa ei tässä nokka tuhissut, ja ajattelinkin ottaa vielä ensimmäisen osan hyllystä, ja lukea molemmat peräkkäin.. :)

Laiska lukija.. ja uusi kipinä

Tai ehkei varsinaisesti laiska, luin vähän aikaa yhden kirjan loppuun mutta se oli uusintaluku ja postauskin jo löytyy - Auringon ydin tuli ahmittua uudemman kerran. Nyt on jotenkin vahingossa kerääntynyt pino keskeneräisiä kirjoja.. Pretties jatkaa Uglies-kirjan tarinaa, ja Shades of Earth on kesken Across the Universe-trilogiasta. Ja tänään hain kirjastosta yhden lisää, vähän kevyempää hömppää. Vasta julkaistu nuortenkirja Operaatio Huulituli, jatkoa Sammakkoprinsessalle, sekin tekisi mieli ottaa käsittelyyn. Aikamoista säätöä.

Veri vetää myös lukemaan vähän vampyyrijuttuja.. Näiden vähemmän sosiaalisten harrastusteni, kirjojen ja kynsien lisäksi on löytynyt pieni kipinä uuteen, vähän sosiaalisempaan ja ennenkaikkea ihanan nörtähtävään harrastukseen. Roolipelit. Pääsinkin tuossa opettelemaan vähän miten nämä systeemit toimii, kokemus siis pyöreä nolla mutta kerrankos sitä innostuu.. :D Kummallisia noppia, hahmolomakkeita ja jännittävä tarina joka veti kyllä aloittelijankin aika hyvin sisäänsä - kiitos toki kuuluu pelinjohtajalle. Parintunnin pintaraapaisu siis käytiin, vähän mietittiin eläytymistä, vähän koitin päästä hahmoon sisälle. Mielenkiintoisen tyypin arvoisa opastajani olikin mulle käteen lyönyt. Katsotaanpa siis josko pääsisi uudestaan seikkailemaan.. Jos tulee vaikka vampyyri vastaan? Hahmoni oli kuitenkin kuolevainen.. Sitä en kyllä tiedä alanko metsästämään epäkuolleita, vai onko tuo suunta liian kova pala purtavaksi, jos itse tulenkin purruksi. Ken tietää.. :)