tiistai 29. maaliskuuta 2016

Melissa Hill - Kirjeitä San Fransiscosta

Nappasin kirjastosta vaihteeksi vähän kevyempää hömppää. Tässä kirjassa lemmenhuolia riittää kolminkerroin. Päähenkilö Leonie pakenee omia ongelmiaan muuttamalla Irlannista San Franciscoon, hänen uusi naapurinsa ja ystävänsä Alex taistelee myös omien parisuhteidensa kanssa ja Leonien asunnosta löytyy laatikollinen avaamattomia rakkauskirjeitä jotka eivät ole tavoittaneet vastaanottajaansa. Leonie kehittää itselleen pakkomielteen kirjeistä ja tahtoo selvittää kuka kirjeitä lähettää, kenelle ne ovat ja mitä niiden lähettäjä pyytelee anteeksi.
Leonien tarina käydään läpi takaumissa, Alex kertoo mieshuolistaan Leonielle aika paljon itse, ja sen suhteen tapahtuukin paljon kaikenlaista. Kirjeitä luetaan yksi kerrallaan pitkin kirjaa, mutta niiden suhteen olisi kyllä ollut vähän toivomisen varaa kun Leonie kuitenkin niin paljon kirjeisiin keskittyy. Ehkä kirjeiden sisältöön verrattuna innostus vähän ylimitoitettua.
Kirjan tapahtumat kyllä onnistuvat yllättämään muutamaan kertaan, eikä tämä ollut ihan niin siirappia kuin pelkäsin. Vähän kyllä ärsytti kun jokainen vastaantulija tuntui huomauttavan että kirjesalaisuuden rikkominen on rikos, olisivat voineet vaikka moittia uteliaisuudesta tai romantiikannälästä vaihteeksi mutta ei. Vähän toisti itseään tuo huomautus.  Alkuun myös kirjoitustyyli vähän tökki mutta se meni ohi kun tottui, en kyllä osaa sanoa mikä mätti. Ja oliko Leonie kasvanut jossain tynnyrissä kun ihmisen nimen hakeminen Googlella hämmästytti? :D
Aika siirappia oli loppu mutta ei kai se niin justiinsa. Ihan kiva kirja, nyt taitaa silti taas hetkeksi hömppä riittää.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Madeline Miller - Akhilleen laulu

Vanha innostus heräsi. Joskus peruskouluaikoina ahmin paljonkin antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarustoja. Nyt nappasin luettavaksi juuri sitä, kirjan täynnä antiikin Kreikan myyttisiä sankareita, jumalia ja kaunottaria. Kirjan tapahtumat johtavat Troijan sotaan. 

Kirjan tärkeimmät henkilöt ovat Akhilleus sekä hänen kumppaninsa Patrokles, rinta rinnan kasvaneet ja ystävystyneet nuoret miehet. Patrokles on maanpakoon lähetetty nuori prinssi, toisen valtakunnan hallitsija ottaa hänet vastaan ja tämän poika Akhilleus ottaa Patrokleen kumppanikseen. Akhilleen jumalataräiti ei ole ystävyydestä mielissään. 

Akhilleus on ennustusten mukaan Kreikan mahtavin taistelija, ja hän joutuu päättämään lyhyen mutta kunniakkaan sekä pitkän tuntemattomana vietetyn elämän välillä.  Patrokles on taas ystävänsä vastakohta, rakastettu ja toimii usein tämän omatuntona.

Rakkaustarina, tavalliset ihmiset, jumalat ja puolijumalat sopivasti edustettuina. Monta tuttua hahmoa joiden kohtalosta oli muistikuvia tietysti valmiina mutta ei kyllä lukukokemusta häirinnyt. Mieluisin osa kirjasta oli poikien vuoristossa viettämä aika, ja mutkat heidän parisuhteessaan.
Tykkäsin!

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Veronica Roth - Uskollinen


Trilogian päätös luettu. Ensimmäinen oli tosiaan mukaansatempaava, toinen pettymys. Kolmas oli kenties taas hitusen parempi, johtuuko sitten siitä etteivät odotukset olleet lässähdyksen jälkeen kovin korkealla..  

Ei silti mikään loistava, tämäkin kirja oli vähän turhan täyteen ahdettu. Juoksua taas paikasta toiseen ja lisää sekoitti se että lukujen kertojana vuorottelevat Tris ja Tobias, vähän olin välillä sekaisin kumpi nyt olikaan äänessä. Poukkoileva tarina, liian vähässä ajassa liian paljon, kamala määrä suunnitelmia ja operaatioita ja vaikka mitä. 

Oli tässä kyllä jälleen paljon mielenkiintoista asiaa, maailmasta, historiasta ja henkilöiden taustoista selvisi paljon. Toisaalta moni kiinnostava juttu jäi keskenkin tavallaan, mm. Trisin äidin tarinaa olisin kaivannut lisää. Eli semmoista kaipaa myös mikä ei toiminnan etenemisen kannalta ollut tärkeää , vaan mukava hengähdystauko. Pari juonenkäännettä olisi voitu vaihtaa ihan hyvin kevyempään taustatarinaan. 

Päähenkilöiden välinen suhde alkoi olla jo vähän tylsä, varsinkin ne hetket kun oltiin sovinnossa, olivat aina samaa lässytystä.. Tottakai kun on vähän riitelyä niin sitten sovitaan, mutta tarvitseeko joka kerta kuvailla kun joku sivelee selkää paidan alta ja suutelee lämpimästi tai jotain.. Ei muuten mitään, kyllä romantiikkaa saa olla mutta nämä kohtaukset kyllä toistivat itseään koko ajan. 

No mutta tulipahan luettua. Vähän jäi mietityttämään oliko kirjojen tapahtumilla joku suurempikin vaikutus maailmaan.. Kaupunkiin kyllä mutta otettiinko näistä asioista oppia kauempanakin.. 
Kokonaisuus jäi näistä lukuisista moitteista huolimatta plussan puolelle, ja aion lukea myös Tobiaksen tarinan Neljä. :D 

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Veronica Roth - Kapinallinen

Voi tylsyys. Sarjan ensimmäinen osahan tempaisi minut mukaansa ihan täysillä, mutta toisesta osasta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pakkopullaa monin paikoin, paljon kyllä tarinan kannalta tärkeitä tiedon murusia mutta tätä olisi kyllä voinut tiivistää ja paljon. Tuntui lähinnä että koko ajan juostiin karkuun, piilopaikasta toiseen. Milloin luotettiin kehenkin, milloin taas ei. Pari hyvääkin kohtaa toki, loppupäässä vähän parani..  Vielä yksi osa lukematta. Olisikohan se taas vähän parempi?