Nappasin kirjastosta vaihteeksi vähän kevyempää hömppää. Tässä kirjassa lemmenhuolia riittää kolminkerroin. Päähenkilö Leonie pakenee omia ongelmiaan muuttamalla Irlannista San Franciscoon, hänen uusi naapurinsa ja ystävänsä Alex taistelee myös omien parisuhteidensa kanssa ja Leonien asunnosta löytyy laatikollinen avaamattomia rakkauskirjeitä jotka eivät ole tavoittaneet vastaanottajaansa. Leonie kehittää itselleen pakkomielteen kirjeistä ja tahtoo selvittää kuka kirjeitä lähettää, kenelle ne ovat ja mitä niiden lähettäjä pyytelee anteeksi.
Leonien tarina käydään läpi takaumissa, Alex kertoo mieshuolistaan Leonielle aika paljon itse, ja sen suhteen tapahtuukin paljon kaikenlaista. Kirjeitä luetaan yksi kerrallaan pitkin kirjaa, mutta niiden suhteen olisi kyllä ollut vähän toivomisen varaa kun Leonie kuitenkin niin paljon kirjeisiin keskittyy. Ehkä kirjeiden sisältöön verrattuna innostus vähän ylimitoitettua.
Kirjan tapahtumat kyllä onnistuvat yllättämään muutamaan kertaan, eikä tämä ollut ihan niin siirappia kuin pelkäsin. Vähän kyllä ärsytti kun jokainen vastaantulija tuntui huomauttavan että kirjesalaisuuden rikkominen on rikos, olisivat voineet vaikka moittia uteliaisuudesta tai romantiikannälästä vaihteeksi mutta ei. Vähän toisti itseään tuo huomautus. Alkuun myös kirjoitustyyli vähän tökki mutta se meni ohi kun tottui, en kyllä osaa sanoa mikä mätti. Ja oliko Leonie kasvanut jossain tynnyrissä kun ihmisen nimen hakeminen Googlella hämmästytti? :D
Aika siirappia oli loppu mutta ei kai se niin justiinsa. Ihan kiva kirja, nyt taitaa silti taas hetkeksi hömppä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti