Scott Westerfeld - Uglies

Kiinnostuin tästä kirjasarjasta luettuani Anu Holopaisen Ihon Alaiset, Uglies kun oli muutaman arvostelun yhteydessä mainittu hyvinkin positiivisena lukukokemuksena. Varasinkin sarjan ensimmäisen osan jokin aika sitten, ja kirja tulikin ahmittua aika nopeasti. Loputkin tulen lukemaan. Suomennosta ei näistä valitettavasti löydy, mutta englanniksikin näiden lukeminen on helppoa, kieli on helposti ymmärrettävää ja simppeliä. Jos vähänkin on tottunut englantia lukemaan niin tähän kyllä kannattaa tarttua, omalla kohdalla en tainnut edes tiedostaa lukevani vieraskielistä kirjaa.. :D

Tapahtuvat sijoittuvat tulevaisuuteen, muutaman sadan vuoden päähän. Eräänlainen energiakriisi, joka kirjassa selitetäänkin, on tuhonnut vanhat kaupungit. Uusi sivilisaatio ja kulttuuri elää kaupungeissa, energia saadaan auringosta, on leijulautoja ja lentäviä autoja. Suurin ero on kuitenkin ihmiset. Kaikista tehdään kauniita, täydellisen symmetrisiä ja ihania ihmisiä, jottei erilaisuus aiheuttaisi närää.

Tarina alkaa yhdestä kaupungista. Lapset muuttavat 12-vuotiaina kotoaan Uglyvilleen, kaupunginosaan joka on tarkkaan rajattu, rumat nuoret opiskelevat siellä kunnes täyttävät 16, ja he pääsevät kauneusleikkaukseen. Sen jälkeen asuinpaikka on New Pretty Town, Juhlaa aamusta iltaan ja illasta aamuun, ikä jona pidetään hauskaa. Kauneusleikkaukset jatkuvat, seuraavana heistä tehdään aikuisemman, viisaamman näköisiä, Middle Pretty tekee töitä,  perustaa perheen ja niin edespäin.

Tally Youngblood on päähenkilö, 15-vuotias Uglyvillen asukas, joka laskee päiviä siihen että pääsee leikkaukseen ja muuttumaan kauniiksi. Hän on yksinäinen koska hänen paras ystävänsä Peris on jo leikattu. He tekivät yhdessä kepposia ja hiippailivat Uglyvillen ulkopuolella usein. Nyt Tally on yksin ja haluaa Päästä Perisin luo, eräänä yönä hän pujahtaa salaa juhliin joista ystävä löytyykin. Paetessaan Tally törmää toiseen tyttöön, joka on myös luvatta öisellä retkellä. Shay on täsmälleen saman ikäinen kuin Tally, ja myös hän on kaveriporukkansa viimeinen joka täyttää 16. Shay ja Tally ystävystyvät. Shayn temput ovat usein hurjempia mitä Tally on kuvitellutkaan, ja pian Shay viekin Tallyn kokonaaan kaupungin ulkopuolelle, vanhan kaupungin raunioihin. Shay kertoo tahtovansa karata kaupungista ennen operaatiota, ja pyytää Tallya mukaansa paikkaan jossa ketään ei ole leikattu, kaupunkiin nimeltä Smoke. Tally haluaa leikkaukseen ja hyvästelee Shayn suruissaan, joka lähtee matkaan yksin. Shay antaa Tallylle ohjeet jolla seurata perässä.
Syntymäpäivänään Tally haetaan kotoaan, mutta hän ei pääsekään leikkaukseen vaan hän joutuu  kuulusteltavaksi, Special Circumstances joita Tally kuvaa sanoilla cruel pretty vaatii Tallyn seuraavan Shayta, koska he ovat vuosikausia yrittäneet löytää Smoken. Jos hän ei auta, hän ei pääse leikkaukseen..

Sarjan seuraavat osat odottelevat jo kirjastossa noutoa, harmi kun en ennen joulunpyhiä ehtinyt hakemaan :D Jännää luettavaa.

Beth Revis - Across the Universe - Miljoona Aurinkoa

Trilogian toinen osa luettu. Ja tämä olikin jo sen verran mukaansatempaava että kolmososan  pistin jo varaukseen. 

Elämä Varjeluksella on muuttunut kun Seuraajasta tuli johtaja. Amy on vaikuttanut suuresti Seuraajan päätöksiin, ja epäsopu leviää kun ihmiset alkavat taas ajatella itse - yksi uusista päätöksistä on ollut poistaa juomavedestä lääke joka on pitänyt asukkaat eräänlaisessa transsissa. Amy seuraa mystisiä vihjeitä ympäri alusta, ja koittaa selvittää onko mahdollista saada alus taas liikkeelle kohti Kentauri-maata.

Tämä tosiaan oli jo jännittävämpi ja vauhdikkaampi. Kunnon mysteeriaineksia ja vihjeiden polku jota Amy seuraa oli kyllä ihan nokkela. Loppu oli mielenkiintoinen, enkä olisi kyllä arvannut tämän kirjan pahista. Tätä enempää vaikea kirjoittaa spoilaamatta, mutta tosiaan, tästä tykkäsin enemmän kuin ensimmäisestä osasta. 

Beth Revis - Across the Universe - Matka alkaa

Ensin pitää purkautua. En tiedä mikä tämä nimenomainen sana on alkukielellä ollut, mutta suomennos.. Voi hyvää päivää.. Eli hervetti. Ok, nuortenkirja ja ymmärrän ettei kirosanoja välttämättä haluta käyttää, mutta mikä ihme tämä on? Muuta kuin ärsyttävä. Tiedä toimiiko tämmöiset väännökset paremmin englanniksi mutta ihan varmasti olisi suomenkielestä löytynyt sopiva mieto voimasana tuon paikalle. Ihan sama mikä, mutta tuo särähti kuin kirjoitusvirheenä joka kerta kun sen luki. Ja samaa sanaa käyttivät kaikki, eli toistuipa kyseinen "kirosana" siis ainakin kerran joka luvussa. Kiva. Onhan noita keksittyjä kirosanoja vaikka missä, mutta tämä ei vaan toiminut..

No niin, saatiin se pois alta. Mahtaako itse tarinasta irrota noin paljon tekstiä? No, ideaa tässä oli, ihan mielenkiintoisia tapahtumia ja pari hyvää hahmoakin. Tarina sijoittuu valtavalle avaruusalukselle nimeltä Varjelus. Alus on matkannut useiden sukupolvien ajan, lähtenyt maasta kohti uutta planeettaa. Ruumassa syväjäädytettyinä matkustaa suuri joukko eri alojen asiantuntijoita joita tarvitaan uuden planeetan asuinkelpoiseksi saattamiseen. Aluksen matkasta huolehtii oma kansansa, joka syntyy, elää ja kuolee sukupolvi toisensa jälkeen tällä avaruusaluksella.

Amy on yksi jäädytetyistä, joka tulee vahingossa sulatetuksi kesken matkan. Sopeutumista riittää, ainoa Amyn kanssa saman ikäinen on Seuraaja, suurin osa ihmisistä käyttäytyy omituisesti ja kaikki on muutenkin luonnotonta.
Seuraaja on välillä vähän ärsyttävä inttäjä, toisaalta ei ihme koska hänen kasvatuksensa tulevaan tehtäväänsä aluksen johtohahmona on vähän jäänyt puolitiehen. Vanhin, nykyinen johtaja on myös ärsyttävä, tosin syynsä on hänelläkin. Muutamasta muusta sivuhahmosta olisi ollut mukava kuulla hiukan enemmän.
Kirjan keskivaiheilla oli jonkun verran hiukan tylsempää jahkailua, viimeiset pari lukua taas olivat vähän enemmän kiinnostavia, kun vastauksia kysymyksiin alkoi herua. Kirjan päätyttyä vaikutelma oli oikeastaan ärsyyntynyt, ja mietin jonkun aikaa etten taida vaivautua toista osaa lukemaan, mutta nyt hetken sulateltuani muutin mieleni, ja toinen osa olikin jo ihan lukemisen arvoinen tapaus.

Suzanne Collins - Gregor and the Code of Claw

Nyt on luettu Alismaa-saagan viimeinen osa, jonka ilmestymistä suomeksi en tosiaan jaksanut odottaa.

Tarina jatkui edelleen mukaansatempaavana. Tässä oli oikeastaan koko ajan taistelu käynnissä, ihan kunnon sota osapuolten välillä. Gregor on aikuistunut huomattavasti ensimmäisiin osiin verrattuna, ärsyyntyy kyllä edelleen helposti mutta itsehillintä on parantunut.

Jännittävä kirja, nopea lukea ja suosittelen kyllä koko sarjaa. Tyylistä ja tarinasta löytyy yhteistä Nälkäpeli-trilogian kanssa, ja siinä missä Nälkäpeleistä tuttu nimi kannessa sai tarttumaan  tähän kirjasarjaan, niin sama olisi voinut hyvin käydä myös toisin päin.

Johanna Sinisalo : Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Hullaannuin tässä loppukesästä Johanna Sinisalon Auringon Ydin-romaaniin, ja sain vihdoin aikaiseksi lainata lisää Sinisalon tuotantoa kirjastosta. Lukupinossa, joka on huolestuttavan korkea, odottelee toinenkin teos mutta tämän nappasin käteen ensin.

Novellikokoelma siis kyseessä. Ja todellakin ovat häiritseviä.. Moneen kertaan luin näitä aika totisena. Ahdistaviakin juttuja oli, mitä lähempänä todellisuutta tapahtumat olivat, sitä karmivampaa. Suurimmassa osassa novelleista on vain hitunen yliluonnollisia elementtejä, jossain taas ollaan suorastaan kuin toisella planeetalla. Jossain maailmanjärjestys ja tavat muuten vaan kierossa. Jänniä juttuja, suosikkeihin tarinoista taitaa mennä "Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt" sekä varsinkin "Metsän tuttu", näissä molemmissa on aineksia pohjoisen kansojen mytologiasta, mielenkiintoista tarustoa näihin on keksitty. Monta muutakin tarinaa jäi kyllä mieleen, ja monesta syystä. Nyt vähän vähemmän ahdistavaa lukemista, kiitos. :D

Romain Puértolas - Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin

Tämä oli kyllä yksi kummallisimmista kirjoista mitä olen lukenut. Ei kyllä tosin mitenkään huono, oikein viihdyttävä tapaus.

Intialainen fakiiri Ajatušatru Vašta Patel on matkustanut Ranskaan ostaakseen Ikeasta piikkimaton. Pahaksi onneksi mattoa ei juuri sillä hetkellä ole varastossa, mutta se saadaan tilattua seuraavaksi aamuksi. Fakiiri ei ole varautunut yöpymään missään, joten hän päättää jäädä tavarataloon yöksi. Tämä ei tosin ole tietenkään ihan luvallista, joten hän joutuu piiloutumaan kaappiin henkilökunnan tullessa muuttamaan esittelyhuoneen sisustusta. Kaappi pakataan kokonaisena muoveihin ja työnnetään rekkaan, josta alkaa seikkailu maasta toiseen. Matkalla vastaan tulee monenlaista porukkaa, muun muassa ihastuttavia naisia, laittomia siirtolaisia, ja verenhimoisia taksikuskeja.

Vauhdikas juoni, vähän väliä poukkoillaan muiden henkilöiden mietteissä jotka kaikki jotenkin liittyvät päähenkilöön. Monet ihmiset opettavat matkalaiselle yhtä ja toista. Välillä pohditaan syvällisiäkin. Kirjan tapahtumat eivät vie montaa päivää, mutta paljon saadaan aikaiseksi. Esimerkiksi romaani, kirjoitettuna kauluspaitaan ikean lyijykynällä,samaan aikaan kun matkustetaan suljettuna pimeään Vuitton-matka-arkkuun lentokoneen ruumassa. Että sellaista. :D Erityisen paljon hykertelyä aiheutti päähenkilön hankala nimi, jonka ääntäminen vaihteli muiden toimesta  moneen hauskaan suuntaan.

Parisataa sivua ja tämän lukaiseekin nopeasti, myös luvut ovat lyhyitä. Ytimekäs, kummallinen ja hauska. Tapahtumat jäivät päähän pyörimään pariksi päiväksi.

Tuulia Aho - Kuikansulka

Kotimaista nuortenfantasiaa. Tässä oli paljon lupaavia osasia: kansanperinnettä, erikoisia olentoja, taikaa. Alkuasetelma oli mielenkiintoinen, nuori tyttö lähtee opastajan kanssa pelastamaan varastettua aikakangasta,joka on väärissä käsissä vaarallinen. Pitkä seikkailumatka edessä. Alussa kuvailtiin tarkasti heimon perinteitä, asuinpaikkaa ja jäseniä, mutta kun sankaritar Kuikansulka lähti matkaan, tarina tuntui hiukan lässähtävän. Tapahtuihan siinä, mutta vähän jäi silti tylsäksi. Välillä oli hieman epäselvää kuka sanoi mitä ja missä, ja välillä ollaan siellä ja välillä täällä. Ongelmat selviävät suurilta osin vähän helposti, vaikka loppupuolella on ehkä hiukan jännittävämpää taas.

Olisin joihinkin seikkoihin kaivannut vielä vähän enemmän selitystä. Mistä nämä useammat ihmiset saivat tietää aikakankaasta, sitä siis tavoittelee vielä kolmas osapuoli varkaan ja Kuikansulan lisäksi. Miten siitä sitten loppujen lopuksi hyötyy, kumpikaan osapuoli? Jos sen alla nukkuu, näkee menneen tai tulevan mutta pari pätkää jossa joku uneksi kankaan alla, olivat aika sattumanvaraisia, mitä sieltä sitten näkee. Eli hyöty tästä oli? Vai voiko jotenkin vaikuttaa siihen mitä näkee?
Välimatkat tuntuvat hiukan epämääräisiltä, vievätkö nämä matkat päiviä vai viikkoja? Miten kukaan ei pistä heimon sisällä vastaan kun teinityttö lähtee vaarallisen varkaan perään?

Tämä oli trilogian ykkösosa, mutten kyllä ole varma tuleeko luettua kaikkia. Ehkä, ehkä ei. Jotain muuta vaikka tähän väliin, vaikka muutama sivu luettu toisesta nyt..

Liebster Award

Kirjaston kummitus muisti tunnustuksella, kiitos! Ihan ei taida kyllä nyt irrota kysymyksiä tai haastetta eteenpäin mutta koitan nyt sentään vastata minulle esitettyihin kysymyksiin. Tässä kuitenkin ne säännöt joita nyt en täysin noudata..

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ja kysymykset vastauksineen:

1. Jos kirjoittaisit kirjan mahdollisimman erikoisella salanimellä, millainen se olisi?

Öö, aika vaikea. Joku mikä kuulostaa kiinnostavalta? Ehkä joku vanhanaikaisen kuuloinen nimi, josta tulisi kenties mieleen metsänkeiju tai jotain siihen suuntaan. Tyylilaji olisi ehkä jotain taikoja tihkuvaa fantasiaa, jotenkin siihen sopiva nimi siis.

2. Mikä on viimeisin kirja, joka on jäänyt sinulta kesken? Miksi?

Taisi olla Mies joka rakasti järjestystä. Ei vaan uponnut, en jaksanut lukea. Ei vetänyt niin mukaansa että viitsisi tahkota väkisin.

3. Luetko sarjakuvia?

Kyllä, Aku Ankan taskukirja tulee joka kuukausi haettua.. :D Lisäksi uppoaa Kiroileva siili, Fingerpori, Baby Blues.. Nettisarjakuvaa myös, Scandinavia and the World on huippu. :)

4. Onko sinulla yleensä samaan aikaan monta kirjaa luettavana vai keskitytkö mieluummin vain yhteen kerrallaan?

Yleensä yksi mutta välillä lipsuu, esimerkiksi nyt. Kolme kirjaa kerralla, Harry Potter ja Viisasten Kivi on kesken nyt noin viidettäkymmenettä kertaa. Kirjasto menee kiinni pariksi viikoksi nyt ja lainasin juuri ison pinon, mielenkiinnosta aloin lukemaan Barry Trotteria.. :D En kyllä tiedä mitä siitä tulee, aika hämärää huttua. Ja kolmas, pari kirjaa sitten luettu Lumottu jäi kalvamaan ja loput trilogiasta tuli postissa englanninkielisenä, toista kirjaa olen siitä sarjasta siis koettanut aloitella.

5. Oletko koskaan ostanut kirjaa omaksi vain sen takia, että pidit sen kansista? Entä oletko lainannut kirjaa kirjastosta samasta syystä?

No nimen perusteella kyllä, ehken kuvan. Takakansi tulee kyllä aina luettua että en nyt tiedä voiko puhtaasti kyllä sanoa. Kirpputorilta tuli Hyvä Sängyssä napattua matkaan ihan nimen vuoksi. Kirjastosta kannen perusteella poimin käteeni Ready Player One-kirjan ja siitä tulikin yksi suosikeista joka löysi tiensä omaan hyllyyn hyvinkin pian. :)

6. Kerro missä kirjassa/kirjoissa on mielestäsi parhaat/kauneimmat/onnistuneimmat kannet. Entä huonoimmat?

No niistä hyvistä on ainakin esimerkki tuo edellä mainittu Ready Player One. Suomalaisilla kansilla. Potterit ovat hienoja useillakin kielillä. 

Huono... no taas kirjastopino, Henri Aleneff, Säihkyvä Planeetta. Aika ruma piirustus kannessa, mutta takakansi nyt kiinnosti  sen verran että lainasin.

7. Oletko lukenut jonkin sellaisen kirjan, jota et haluaisi myöntää lukeneesi? 

Jaa..? Barry Trotterin lukeminen ei nyt ainakaan kehuskelun aiheelta tunnu tässä vaiheessa mutta en nyt tiedä onko mikään kirja sellainen jota ei haluaisi myöntää lukeneensa. 

8. Oletko koskaan osallistunut lukupiiriin? 

En. 

9. Millaisesta päähenkilöstä et kirjoissa pidä? Kerro jokin esimerkki.

Hmm.. tyhmästä? jos joku toiminta aiheuttaa ihan myötähäpeää niin ei.. Vaikeita kysymyksiä!

10. Luetko koskaan kirjoja ääneen? Esimerkiksi itseksesi tai vaikka lapsille. 

En itsekseni mutta lapsille kyllä, iltasatu kuuluu jokaiseen päivään. :)

11. Mistä kirjasta tekisit elokuvan? Jos kirjasta on jo tehty elokuvasovitus, tekisitkö itse erilaisen?

Ready Player One tulee, en malta odottaa. :D  Ja tuo Lumottu, koko sarjasta. Noitia, vampyyrejä ja demoneita. 

Kiitokset haasteesta. :)

Richard C. Morais - Herkullinen Elämä

Intialaisen pojan tarina, matka köyhistä oloista Lontoon ja Ranskan maaseudun kautta Pariisiin huippuravintoloitsijaksi.  Perhe joutuu lähtemään juuriltaan ja vastoinkäymisten kautta päätyy pieneen ranskalaiskylään. Päähenkilö on lahjakas kokki perheensä ravintolassa. Vastapäätä on pieni perinteinen majatalo jonka omistajatar, huippukokki vastustaa jyrkästi intialaisperheen toimia.

Ihan mielenkiintoinen kirja, tuli luettua kokonaan yhden päivän aikana. Paljon puhetta ruoasta, luonnollisesti. Oikeastaan puoleenväliin asti oli erinäisiä ongelmia, loppu tuntuu menevän liiankin helpolla vaikka ympärillä sattuukin ikäviä asioita. Ihan viihdyttävä kirja kumminkin.

Suzanne Collins - Alismaan tarinat

Suzanne Collins tunnetaan parhaiten Nälkäpeli-trilogiasta, mutta ennen niitä hän kirjoitti viisiosaisen kirjasarjan Alismaan Tarinat. Neljä näistä on suomennettu, viimeinen osa ilmestyy suomeksi ensi vuoden puolella. Tosin saattaa olla että tämänkin sarjan lopetus on pakko hankkia englanniksi- sen verran herkkua tämän sarjan lukeminen oli. Neljä kirjaa tuli ahmaistua kolmessa päivässä, jokaisessa näistä aika tarkkaan 300 sivua. (Osallistun marraskuun lukuhaasteeseen, 30 sivua joka päivä - ei taida olla ongelma. :D )

Ylismaan Gregor

Gregor on 11-vuotias poika joka asuu New Yorkissa äitinsä, mummonsa ja kahden siskonsa kanssa. Perheen isä on kadonnut jäljettömiin yli kaksi vuotta aikaisemmin, kun eräänä päivänä Gregor putoaa pikkusiskonsa kanssa pesutuvassa kuivausrummun takaa löytyvään aukkoon. Kummallinen kilometrejä pitkä pudotus vie Alismaahan, jossa elää kalpeita, violettisilmäisiä ihmisiä. Satoja vuosia maan alla viettäneen kansan lisäksi Alismaassa elää muun muassa suuria puhuvia lepakoita, torakoita, hämähäkkejä ja rottia. Vanhan ennustuksen mukaan Gregorin tulee lähteä sekalaisen ihmisten ja olentojen joukossa rottien alueelle pelastaakseen kansa tuholta, ja kaikki merkit viittaavat myös Gregorin kadonneen isän löytyvän jostain..


Gregor ja Turman Ennustus

Alismaa kutsuu Gregoria jälleen, toisen ennustuksen mukaan sota uhkaa taas, paitsi Alismaan ihmisiä, myös Gregorin pikkusiskon henkeä. Ystäviensä kanssa Gregorin tulee hankkiutua ongelmasta eroon ennen kuin on liian myöhäistä.


Gregor ja Alismaan Vitsaus

Jälleen uusi ennustus. Rottien ja ihmisten on nyt tultava toimeen ja tehtävä yhteistyötä, sillä vaarallinen kulkutauti leviää. Ennstuksen mukaan jokaisen kansan on lähdettävä matkaan yhdessä, jotta lääke tautiin löytyy. Nyt Gregor lähtee matkaan epäröimättä, sillä myös hänen äitinsä on saanut tartunnan.

Gregor ja Salaisuuksien Merkit

Tässä kirjassa päädytään seikkailuun ja vaaroihin jo ilman hämmentäviä, vaikeaselkoisia ennustuksiakin- Gregorin ystävä, Alismaan ihmisten nuori kuningatar saa avunpyynnön hiiriystäviltään ja rientää apuun. Ystäväjoukko joutuukin pidemmälle matkalle kuin aikoo. Gregor saa vihiä vielä yhdestä ennustuksesta, mutta sen sisältöä kukaan ei halua hänelle paljastaa.



Ihan hyvä sarja, jos tykkää nälkäpelistä niin eiköhän tämäkin maistu.
Päähenkilö on 11-vuotias mutta käyttäytyy jossain väärin vanhemman oloisesti - vaikka joissain sanomisissa tai tekemisissä onkin ajattelematon. Jotain itsestäänselviä sanoja tai käsitteitä tunnutaan väännettävän rautalangasta, toisaalta voi siitä osa johtua käännöksestäkin jos jollekin asialle ei ole tarpeeksi vaikeaa sanaa selitettäväksi. Mutta lapsiahan nuo kirjassa ovat, monetkin seikkailijoista niin ymmärtäähän sen. Nämä lukee aika nopeasti, seikkailu etenee vauhdilla ja hahmot ovat mielenkiintoisia.

Sitten olisi luettavaa jäljellä vielä yksi osa, en taida malttaa suomennoksen ilmestymistä odottaa.  Harmi kun omasta lähikirjastosta ei englanniksi tätä sarjaa löydy vielä. Salo kyllä liittyy Vaski-kirjastoihin marraskuussa, senpä jälkeen sen saa kun Turun seudulta näkyy löytyvän, kiva juttu. :)

Edit: viides osa luettu. :)

Deborah Harkness - Lumottu

Nyt on taas lukuvauhti kiihtynyt, liekö se tuo syksy. Illalla on mukava käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan ja ison teemukin kanssa. Vaikka kuvassa onkin nyt kahvia.. :D

Lumottu on kyllä nimensä veroinen kirja. Loppujen lopuksi siis, jos jaksaa tiiliskiveen paneutua. Alku oli hiukan tahmeaa luettavaa, mielenkiintoista kyllä mutta jotenkin aika  hidastempoista. Reilut 640 sivua tiheää tekstiä, ja kyllä melkein puoleenväliin piti lukemalla lukea ennen kuin sivut alkoivat kääntymään nopeammin. Jotain kiehtovaa kirjassa silti oli alusta asti, kun sitä lukemista piti jatkaa.

Diana Bishop on tunnetun noitasuvun jälkeläinen, joka ei tosin käytä taikaa. Hän tutkii historiaa ja alkemiaa yliopistossa ja sattuu saamaan käsiinsä loitsitun teoksen, jota havittelee myös moni muu. Diana tapaa Matthew Clairmontin, joka on perinnöllisyystieteilijä ja 1500-vuotias vampyyri. Noitien ja vampyyrien lisäksi myös demonit haluavat kyseisen kirjan, jonka kerrotaan sisältävän kaikkien näiden olentojen alkuperän salaisuuden.

Kirjailija on historian professori ja sen kyllä huomaa. Tarinassa puhutaan paljon historiasta, tieteestä, alkemiasta.. Eri olentojen eroavaisuudet ovat mielenkiintoisia. Vampyyrin pitkään elämään mahtuu paljon salaisuuksia ja mielenkiintoisia tuttavia, historian merkkihenkilöitä. Suuressa osassa on kielletty rakkaus, ja päähenkilöiden tutustuminen toisiinsa on mukavan rauhallista ja suhde lämpeneekin hitaasti varovaisesta luottamuksesta ja ystävyydestä rakkaudeksi.

Melko rauhallinen kirja, muutama jännittävä paikka oli mutta aika iso osa kirjasta tuntui olevan keskustelua teekupin tai viinilasin ääressä. Etenkin vampyyrien ominaisuudet olivat kiehtovia, noitien tarina alkoi aueta enemmän loppua kohden, demonit olivat toistaiseksi pienessä osassa. Harmikseni vasta kirjan ollessa lopussa sain tietää että tämä on trilogian aloitus, ja kahta jälkimmäistä osaa ei ole suomennettu.. Onneksi löytyivät melko halvalla hinnalla adlibriksestä englanniksi ja ovatkin tulossa siis pian. Alkukankeuden jälkeen tarina olikin siis sen verran kiinnostava että ei voi kesken jättää.

Ernest Cline - Armada

Zack Lightman on yksi parhaista pelaajista huippusuositussa online-pelissä, jossa suojellaan maapalloa ulkoavaruuden asukkaiden hyökkäykseltä. Eräänä koulupäivänä Zack näkee ikkunasta avaruusaluksen joka on täsmälleen saman näköinen kuin viholliset tuossa pelissä, ja saa pian tietää että peli ei ole vain peli, vaan huipputarkka taistelusimulaattori jolla harjoitetaan ihmiskuntaa puolustautumaan ulkoavaruudesta tulevaa uhkaa vastaan..

Ernest Clinen ensimmäinen romaani Ready Player One on yksi suosikeistani, nörttilukutoukan unelma ja moneen kertaan luettu. Clinen toisen romaanin lukemista odotin siis vesi kielellä, ja tämä kirja oli ensimmäinen moneen vuoteen minkä olen lukenut englanniksi. Edellinen kirja jonka suomennosta en jaksanut odottaa taisi olla Harry Potter ja kuoleman varjelukset, eli siitä on jo hetki..

Armada ei ihan yllä Ready Player Onen tasolle, mikä ei ole ihme, mutta en sitä odottanutkaan. Hyvä tarina siitä huolimatta, ja hymähtelin kyllä moneen kertaan peli- ja elokuvaviittauksille. Niitä olikin valtava määrä samoin kuin edeltäjässään. Muitakin yhtäläisyyksiä kirjoissa on, päähenkilö ovat aika samankaltaisia.. Ei siinä, nörttisankarit on kivoja. :D

Mukavaa luettavaa! Aika moni vitsi meni varmasti ohi kielen takia, mutta tosiaan paljon tuttuakin. Hommaan varmaan tämän omaan hyllyyn kun saa suomeksi.. :)

Robert Galbraith - Silkkiäistoukka

Jos tämän kirjasarjan edellinen osa, Käen kutsu veikin aikaa viikkoja, niin tästä kirjasta ei voi kyllä sanoa samaa. Ahmin Silkkiäistoukan vauhdilla, hotkin suorastaan. Tätä oli vaikea laskea käsistä, ja eipä tässä mennytkään paria päivää enempää.

Ensimmäinen osa, niin hyvä ja jännittävä kuin olikin, oli kesyä luettavaa Silkkiäistoukan rinnalla. Tässä oli rajujakin kuvauksia, ihmismielen kieroutta, vauhtia ja vaaroja.. Hyvä että muisti hengittää lukiessa! :D Rowling kyllä osaa asiansa dekkarikirjailijanakin.

Tässä päästiin mukavasti syvemmälle päähenkilöiden taustoihin, ja kirjassa oli mukava annos myös muuta elämää kuin rikosten selvittely.

Tykkäsin!

Robert Galbraith : Käen Kutsu

Nyt tuli luettua kirja harvinaisen hitaasti, varsinkin siinä mielessä että tämä oli hyvä ja sarjan toinen osa aukeaa ihan näillä näppäimillä. En yleensä juurikaan lue dekkareita ja tämä tuli lainattua kirjastosta ihan siitä syystä että kirjan on kirjoittanut salanimellä ehdoton suosikkikirjailijani J.K. Rowling. Kirjoitustyyli onkin tosiaan tuttu. Mielenkiintoista ja kuvailevaa tekstiä, mitä osasinkin odottaa.

Lukemista tosiaan hidasti ihan arkikiireet ja lukuisat muut innostuksen aiheet.. :D Kirjassa ei siis ollut vikaa. En osaa muihin tyylilajin edustajiin verrata kun olen ennen tätä lukenut tasan yhden dekkarin ja senkin 4 vuotta sitten - ei siis kovin tuttua kauraa. (Ja sekin oli jonkunlainen rikospoliisin tutkimusjuttu ja huomattavasti raaempi - tämä taas pohtiva yksityisetsivä ja juttu aukeaa puhumalla ihmisten kanssa.) Tämä kyllä kelpasi vallan hyvin luettavaksi niihin hetkiin kun nyt lukea kerkesi. :D

Yksityisetsivä Cormoran Strike saa toimeksiannon selvittää totuus mallitytön kuolemasta. Poliisi uskoo tytön tehneen itsemurhan mutta hänen veljensä ei niele tätä vaan palkkaa etsivän selvittämään mitä todella tapahtui. Kirjassa oli mielenkiintoisia hahmoja monta, ja paljon potentiaalisia syyllisiä motiiveineen, mysteeri säilyi ihan viimeisille sivuille asti - en osannut arvata lopputulosta. Loppupäässä kirjaa lukuvauhti kiihtyikin huimasti kun oli vaan ihan pakko saada tietää.. :)

Cormoran Strike oli mielenkiintoinen tyyppi ja tiedot hänen menneisyydestään ja muusta henkilöhistoriasta olivat yhtä mielenkiintoista kuin itse tapaus jota hän tutki. Tykästyin myös kovasti sihteeri Robiniin. Fiksu likka.

Jännä nähdä mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu.. :)

Pientä vinkkiä

Heippa! Taisi tulla pieni ähky lukemisesta maratonin jälkeen, pari kirjaa tullut toki luettua ja blogattua mutta hiukan on ollut hiljaista. Parin viikon ajan olen lukenut vähän rauhallisempaan tahtiin, Robert Galbraithin ( JK Rowling) Käen Kutsu on ollut nyt yöpöydällä jonkun aikaa. Hyvä on kirja kyllä, mutta nyt on ollut muuta mielessä, muun muassa Doctor Who johon olen nyt totaalisen koukussa ja sitä kun on Netflixissä monta kautta.. Miten mä olen vasta nyt tuon sarjan löytänyt, kysyn vaan? Kyllä uppoaa. Toinen aikaa vievä harrastus, köh, on ollut eräs peli, World of Warcraft. Sitä aina hetki välillä tullut pelailtua. Lomat on tietty olleet ohi jo hetken, esikoinen käy muskarissa ja pitäähän kynnetkin jossain välissä lakata! Ja nyt on tietty flunssa-aika. Tarvitsen pari tuntia lisää vuorokauteen, kiitos! Tai päivä-pari lisää viikkoon, tai viikonloppuihin.. :D

Pitihän sitä muutakin höpöttää. Viime viikolla alkoi taas loistava Docventures, ensimmäinen dokumentti oli kiinnostava mutta nyt toisena tulee se mitä itse odotin tältä kaudelta eniten. Pohjois-Koreaa käsittelevä dokkari, viikon teemana sananvapaus. Suosittelen katsomaan Docventuresia ihan yleisesti ottaen. :) (Ylläri että tuo dokumentti kiinnostaa, kuitenkin blogiaikana jo kolme aiheeseen liittyvää kirjaa lukenut. :D )

Johanna Sinisalo - Auringon ydin

Dystopiaherkku, tämä kirja toi veden kielelle kirjaimellisesti. Suomessa on alkoholi, tupakka ja kofeiini kielletty ja lähestulkoon hävitetty, uusimpana kiellettyä nautintoaineena on chili, sen sisältämä kapsaisiini. Chilin löytäminen on hankalaa, ja sen käytöstä ei jää pysyviä jälkiä.

Eletään 2010-luvulla ja Suomi on ajastaan jäljessä. Maassa on yksi huoneen kokoinen tietokone jota käytetään valtion tarkoituksiin. Kännyköistä ja mikroaaltouuneista on vain huhuja, että niitä on ulkomailla.

Ihmistä jalostetaan. Naisen tulee olla luonnostaan sievä ja herttainen, äidillinen ja halukas miellyttämään miestä,  tyhjäpäinen sievä nukke.  Tämmöinen nainen on eloi. Nainen joka ei mahdu tähän bimbomuottiin, on morlokki, heilläkin on tarkoituksensa työnteossa, mutta heidän mahdollisuutensa lisääntyä on eliminoitu jo lapsena. Samanlaiset jaot on myös miehissä. Haluttuja ominaisuuksia vahvistetaan  myös koulussa.

Kirjan päähenkilö Vanna näyttää eloisilta, mutta on kuitenkin jotain muuta, hän on onnistunut kätkemään todellisen minänsä siskoaan matkimalla. Vanna on kapsaisinisti, ja hänen kumppaninsa Jare diilaa chiliä. Vanna pysyy järjissään chilin avulla, kun siskon katoaminen alkaa ahdistaa.

Ai että, tästä tykkäsin. Suosikkilistaan ihan ehdottomasti. Tarinaa kerto vuorotellen Vanna ja Jare, lisäksi välissä on pätkiä koulutusmateriaalista, historiaa kuinka Suomi on kehittynyt nykyiseen tilaan ja yhteiskuntajärjestelmään, sekä Vannan kirjeitä kadonneelle sisarelleen jotka vähitellen kertovat miten nämä ihmiset ovat päätyneet sinne missä nyt ovat. Tykkään tästä tyylistä. Loistava, tätä ei olisi malttanut käsistään laskea. Mannan tapa kokea maailma oli jännittävä, ja suurena chilinystävänä minulla nousi kyllä vesi kielelle moneen otteeseen. Taustatyö on kyllä hoidettu tätä kirjaa tehdessä, ja kyllähän lopusta kiitokset löytyykin monelle taholle. Jännittävä, kuumottava kirja. Pelottavan todentuntuinen. Suosittelen.

Kenji Fujimoto - Diktaattorin keittiömestari

Kolmas näkökulma Pohjois-Koreaan. Olen lukenut vankileiristä ja sotilaasta, tässä eletään leveämmin, ainakin useimmiten.

Japanilainen huippukokki Kenji Fujimoto on vuosia töissä Pohjois-Koreassa, ja maan silloinen johtaja Kim Jong Il tulee tälle tutuksi, muutenkin kuin ruoanlaiton merkeissä. Tässä näkyy miten leveästi johtaja elää, ja se miten paljon hänen lähipiirinsä saa nauttia eduista. Pari kertaa huomataan myös ero yhteiskuntaluokkien välillä, Fujimoton vaimon perhe asuu yhdessä huoneessa, jossa esimerkiksi saa lämmintä vettä vain pari kertaa päivässä, kun taas Fujimoto vaimoineen asuu suuressa, nykyaikaisessa asunnossa, ja saa uuden auton parin vuoden välein.

Enimmäkseen tässä on tietysti asiaa ruoasta, mitkä olivat Kim Jong Ilin lempiruoat, harrastukset, ja niin edespäin. Osittain teksti on jopa ihailevaa, vaikka muutaman kerran Fujimoto joutuukin huomaamaan miten vaarallinen maa Pohjois-Korea on asua, ja kuinka häntä seurataan jatkuvasti varsinkin hänen matkoillaan Japaniin.

Teos on kaksi Fujimoton kirjaa yksissä kansissa, joten jonkun verran asiat toistuvat, mutta noin muuten tämäkin oli kyllä mielenkiintoinen. Ei tietenkään ihan niin hurja kuin nuo kaksi muuta lukemaani.

Jos aihepiiri muuten kiinnostaa, niin syyskuussa jatkuu taas Docventures, ja yksi dokumenteista käsittelee Pohjois-Koreaa. Aion katsoa!

Anu Holopainen - Ihon alaiset

Tämä oli aika säväyttävä kirja. Kirjastosta kun olin hakenut niin eipä siinä kauaa mennyt että oli luettu. Kyllä tämä iski. Tässä seurataan muutamaa teiniä tulevaisuuden maailmassa, jossa kauneusleikkaukset ovat niin tavallisia, että luomua, muokkaamatonta ihmistä pidetään outona. Joku vihaa muokkaamista, toinen ei malttaisi odottaa, yksi ei tiedä haluaako ja joku taas tietää miten muokkauksia saa vaikkei ikä tai rahat riittäisikään. Siellä täällä kirjassa on chattikeskusteluja ja blogipostauksia, ja televisio-ohjelmien kuvauksia jotka avaavat ulkonäkökeskeistä yhteiskuntaa vielä vähän lisää. Tässä on kyllä mielikuvitusta, ja muokkausten kirjo mitä on kuvailtu on aika laaja. Tykkäsin. Ja on kirjassa hyvä opetuskin.
Ja tuo kansikuva on kyllä loistava.

Hetken kyllä olin hiukan ahdistunut tämän kirjan jälkeen, sen verran vaikuttava oli kirja. Ei sentään painajaisia mutta vähän piti vielä tabletilla pelailla ennen nukkumaanmenoa että ajatukset sai muualle. Vaikuttavaa. Melko lyhyt kirja, 202 sivua, mutta eipä nuortenkirjan tarvitse kovin pitkä olla. Ihan nuorimmille ja herkimmille ei välttämättä, itselle ainakin jäi tosiaan niskakarvat pystyyn..
Pitäisi varmaan koittaa löytää myös Uglies jostain, sen verran oli kiinnostava aihe..

David Safier - Huono Karma

Kirjastosta kevyttä lukemista maratonille ja siinähän se hurahti oikeinkin vauhdilla. En nyt hirveän montaa kertaa ääneen nauranut mutta oli tämä ihan viihdyttävä. Tässä on aika samanlainen juonenkulku ja "opetus" kuin Happy Familyssä: Perheessä vähän vaikeuksia, tiuskitaan ja äyskitään, katastrofi iskee ja eteenpäin luoviessa tajutaankin että se oma perhe onkin se paras. :D 

Sankaritar on siis uranainen joka laiminlyö perhettään, ja elämänsä aikana hän on kerännyt sen verran huonoa karmaa, että syntyy uudestaan muurahaiseksi. Epäitsekkäästi hyvää karmaa haalimalla on mahdollista syntyä uudestaan vähän kehittyneemmäksi olennoksi ja lopulta ehkä päästä pois kierteestä. Muurahaispesässä vastaan tulee toinen ihminen, Casanova joka on viettänyt muurahaisena jo hiukan kauemmin, ja useamman muurahaiselämän. Yhdessä asiat alkavatkin edetä. Casanova onkin ehkä kirjan parhaita paloja. Ihan kiva ja kevyt kirja. 

Veronica Rossi - Yhä sininen taivas

Kolmas osa. Tätä oli luettu hyvän matkaa ennen lukumaratonin alkua, ja tällä oli se rupeama oikein hyvä myös aloittaa. Vauhdikas kirja, ja päähenkilötkin jälleen enimmäkseen yhdessä porukassa ja samassa tilanteessa, niin oli taas helpompi seurata. Eetterin alkuperääkin avattiin vielä hiukan lisää. Jokunen trilogian alussa tavattu, ärsyttäväkin hahmo tuli tutummaksi tässä. Kirja oli jännittävä alusta loppuun, pari kevyempää ja hauskaakin hetkeä silti oli. Tätä ei voinut pitkäksi aikaa kädestä laskea, hyvä kirja maratonille siis.

Nämä kaksi jälkimmäistä osaa olivat kyllä niin kovaa paahtamista eteenpäin että olisi riittänyt asiaa neljänteenkin kirjaan. Ensimmäinen oli rauhallisempi tahdiltaan ja pidin kovasti siitä miten ihmisten ajatuksia ja mielialoja kuvailtiin, sitä olisin loppua kohden kaivannut enemmänkin. Hyvä sarja joka tapauksessa, ei kauaa nokka tuhissut mitään osaa lukiessa.

Veronica Rossi - Halki ikiyön

Perry on Vuorovetisten heimon uusi veriherra, ja hänen tulee paitsi pitää huolta kylän ruokinnasta ja turvallisuudesta, myös saavuttaa heimon luottamus päällikkönä. Arian tuominen heimon pariin ei asiassa auta. Aria joutuu kuitenkin pian lähtemään Perryn luota, saadakseen selville Yhä-sinisen sijainnin ja suojellakseen Perryn veljenpoikaa.

Paljaan taivaan alla oli trilogian ensimmäinen osa, tässä toinen. Luin tämän aika nopeasti, ja kirjan tapahtumatkin etenivät hengästyttävää vauhtia. (En edes ehtinyt päivittämään tätä kirjaa tuohon sivupalkkiin nyt luettavaksi, ennen kuin oli jo myöhäistä.) Maailmaa tuhoavan eetterin olemassaolo selitettiin, hyvin nopeasti parilla lauseella mutta kuitenkin. Tarina tosiaan eteni vauhdilla ja juonenkäänteitä riitti, Perry ja Aria ovat suuren osan kirjasta erillään joten toimintaa on tuplaten ensimmäiseen osaan verrattuna. Edellisessä kirjassa he siis kokivat enimmäkseen samat asiat ja vain näkökulma vaihtui lukujen välillä. Ehkä vähän liikaakin tapahtuu omaan makuuni, mutta hyvä kirja siitä huolimatta. Tämäkin kirja päättyi jännittävään kohtaan, ja jatkan heti trilogian päätösosalla.

Elokuun lukumaraton 15.8

Nonniin. Lauantai on virallinen maratonpäivä, mutta tämänhän sai alottaa miten tykkää, kunhan osa osuu tuohon ajankohtaan. Itse en ihan tällä hetkellä vielä ole aloittanut, pitää kohta vielä lähteä viemään tyttöä muskariin, mutta sitten suuntaamme mökkiä kohti viikonlopuksi ja kun auto lähtee liikkeelle niin lähtee maraton myös. :)

Ensimmäinen kirja tulee olemaan Yhä sininen taivas, joka on niin jännässä kohtaa kesken että pakko ottaa se käsittelyyn. Sivuja siinä on jäljellä 236.

perjantai 
19.45 tabletin kellon mukaan nyt sit lähtee. :D

23.10 perillä, matka tuli louettua, välissä vähän iltapuuhia, ja sitten jatkoin lukemista. Ekan kirjan sain hetki sitten  loppuun, eli tuo 236 sivua luettu. Oltiin kyllä niin jännän äärellä tämän kanssa että huh.. Hyvä kirja. Hyvä koko trilogia.


lauantai
00.50 Diktaattorin keittiömestari tarttui seuraavaksi käteen. Sitä tuli luettua jonkun aikaa ja äsken kävin saunassa, nyt on teekuppi ja lohivoileipä edessä. Tässä mennään nyt sivulla 84. Mielenkiintoista luettavaa, kolmas Pohjois-Koreaa käsittelevä kirja mitä olen nyt lukenut ja tässä on tietty ihan eri näkökulma. Järkyttävää miten iso ero on köyhän ja rikkaan välillä.

03.15 Diktaattorin Keittiömestari luettu, 230 sivua lisää. yhteensä 466 sivua siis tähän mennessä. Ja nyt nukkumaan.

09.10 tunnin verran oltu pystyssä, muksuja ruokittu ja itsekin syöty aamupalaa. Kahvia, ja aloitin taas seuraavan kirjan, Huono Karma. 42 sivua luettu ja ainakin alkoi aika sujuvasti lukeminen. 10 ja puoli tuntia aikaa jäljellä.

11.35 Huono Karma luettu. Ihan oli hauska kirja, Casanova oli aika hupaisa tyyppi. Meni aika vauhdilla tämä kirja. 280 sivua tässä, eli yhteensä 746 sivua. Ihan hyvä määrä jo :D

18.45  Pidin vähän pidemmän tauon, syötiin ja sitten mökille tuli vähän lisää sakkia. Kävin soutelemassa ja kalassa parillakin kokoonpanolla, ja siinä välissä syötiin muurinpohjalettuja. Nyt alkaa kyllä jo vähän tökkiä, minuuttinovelleja on luettu 135 sivua hissukseen tässä iltapäivästä. Ei oikein enää jaksa. 881 sivua on kai jo ihan hyvin? Vajaa tunti olisi aikaa vielä.:D

Noniin, se oli siinä. Bridget jones, elämäni sinkkuna kyllä avasin ja taisin kolme sivua lukea  mutta ei oikein riittänyt keskittymiskyky, ja oli tuossa lapsiakin vahdittava. Eli lopputulos, 884 sivua.


Näitä luin:
Veronica Rossi - Yhä Sininen taivas (236 sivua)
Kenji Fujimoto - Diktaattorin keittiömestari (230 sivua)
David Safier - Huono karma (280 sivua)
István Örkény - 100 minuuttinovellia (135 sivua)
Helen Fielding - Bringet Jones, elämäni sinkkuna (3 sivua)

Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla

Aria on asunut koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa. Lähes mikään ei ole luonnollista, asukkaat ovat geneettisesti muokattuja, ja turhat ominaisuudet kuten kynsien kasvu on eliminoitu. Kaupunkikupujen suojissa olevat ihmiset elävät osittain virtuaalitodellisuudessa älysilmiensä kautta, ovat siis ikäänkuin kahdessa paikassa yhtä aikaa. Suurin osa ei ole ikinä käynyt kuvun ulkopuolella, nähnyt oikeaa taivasta tai aurinkoa. Arian äiti on toisessa kaupungissa, mutta yhteys on katkennut. Aria yrittää löytää äitinsä.

Peregrine, Perry on ulkopuolelta. Hän on Vuorovetisten heimon päällikön, veriherran veli. Hän on näkijä ja haistaja, eli nuo aistit ovat epätavallisen voimakkaat. Perryn veljenpoika on tärkeimpiä ihmisiä hänen elämässään, ja kun poika tulee siepatuksi, lähtee Perry tätä etsimään.

Erämaa heimoalueiden ja kaupunkien väleissä on villiä ja karua, eetterimyrskyjen monin paikoin tuhoamaa. Myrskyt uhkaavat erityisesti ulkopuolisia mutta kaupungitkaan eivät ole täydellisesti suojassa. Aria ja Perry kohtaavat erämaassa ja muodostavat vastahakoisen liittolaisuuden.

Luvuissa nähdään maailma vuorotellen Arian ja Perryn silmin. Tämä tapa kertoa tarinaa on mukava, molemmat henkilöt ovat yhtä paljon äänessä eikä kumpikaan jää etäiseksi. Myös muut henkilöt ovat hyviä, useampaankin kiintyy.

Kiehtova alku trilogialle. Tämä ensimmäinen osa lähti hiukan hitaasti liikkeelle mutta vähitellen vei kyllä mukanaan. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia, se miten Aria keinotekoisiin aistimuksiin tottuneena kokee ulkopuolisen maailman ensin kauhuissaan, sitten uteliaana. Kuinka Perryn huipputarkat aistit kertovat maailmasta hänelle, erityisen paljon pidin siitä millainen hajuaisti tällä on. Ei ainoastaan tarkka, vaan hän voi haistaa esimerkiksi pelon ja jopa valheen.

Kysymyksiä jäi auki, esimerkiksi mitä eetteri on ja mistä se on ilmestynyt. Ehkä toinen ja kolmas osa vastaavat kysymykseen, ja taidankin käydä kirjastossa aika pian hakemassa loput sarjasta. Oli hankala alkaa lukemaan mitään muuta, siinä määrin mukaansatempaavaksi kirja loppua kohden kehittyi.  Olisi pitänyt ottaa taas koko sarja mukaan kerralla, oli vaan niin iso pino taas jo valmiiksi että loput jäi hyllyyn..

Illalla lähteekin lukumaraton vauhtiin! Saa nähdä mihin aikaan ehtii aloittaa, mutta sen verran herkullista luettavaa on tullut haalittua että tänään varmasti. Ihan aiottua määrää en ehkä saa luettua kun ollaankin suuntaamassa illan tullen mökille viikonlopuksi, ja varmaan siinä tulee saunomiset, uinnit ja grillailut keskelle rupeamaa.. Koitan päivitellä kuulumisia maratonin ajalta omaan postaukseensa jos tabletti suostuu yhteistyöhön, saa tulla kurkkimaan fiiliksiä. Hassua miten tämmöinen voi jännittää, parin viikon aikana kuitenkin tullut luettua se kirja päivässä muutenkin.. :D

Lukumaraton häämöttää..

Lukumaraton on tänä viikonloppuna, oma kirjapino on suurinpiirtein kasassa. Ilmoittautumaan vielä ehtii, täällä.

Oma lukupino näyttää tältä:

Valinnanvaraa riittää. Diktaattorin keittiömestari ja 100 minuuttinovellia tulin ostaneeksi Armadan seuraksi, mutta Armada jota kaavailin maratonin pääosaan ei tullutkaan, ilmeisesti loppu toistaiseksi. Tulee se joskus mutta hiukan keljuttaa. Yhä sininen taivas on nyt keskeneräinen kirja, saattaa olla että ehdin sen lukemaan jo ennen maratonin aloitusta. Trilogian kolmas osa, postaukset kahdesta ensimmäisestä osasta tulossa huomenna ja sunnuntaina. Muuten onkin sitten kevyempää. Testataan noita Bridget Joneseja nyt tässä sitten, aivot narikkaan-kirjat ovat varmaan ihan hyvä vaihtoehto sitten kun alkaa tokkimään.. :D Safierin Happy Family tuli luettua jokin aika sitten, ja Huono Karma on ollut suunnitelmissa siitä asti. Pari kirjaa on kyllä postin mukana tulossakin, eli jos huomiseksi saapuu niin saattaa päätyä mukaan.

On vähän kiikun kaakun nyt tapahtuuko lukeminen kotosalla vai mökkireissulla, mökkitapauksessa saattaa kuulumisten päivittely olla hiukan hankalaa. Yritetään kumminkin. Itsellä urakka alkaa johonkin aikaan perjantai-illasta. :)

Anna Hallava - Sammakkoprinsessa

Vähän kevyttä hömppää välipalaksi!

Ofelia, pyöreähkö punahiuksinen tyttö on romanttinen haaveilija, joka saa 14 vuotta täyttäessään kuulla olevansa keiju, vieläpä kuninkaallista sukua. Tytöllä on lemmenhuolia jo ennestään ihan tarpeeksi, mutta kun kummitäti, keijujen kunimgatar on valinnut Ofelian syntymälahjaksi Rakkauden Tuntemisen niin asiat mutkistuvat entisessään. Maailmassa on yksi täydellinen poika joka on Ofelialle tarkoitettu, ja jos hän suutelee jotakuta muuta, suudeltu muuttuu sammakoksi. Ihana lahja totta tosiaan. Alkuun tyttö on ehdottomasti vastaan kaikkea mikä liittyy keijuihin, mutta kun yksi keijukuningattaren määräämistä kotiopettajista on syötävän söpö kundi, niin keijuelämä alkaakin kiinnostaa...

Töistä, henkilökunnan luettavaksi tullut kirja. Näitä jo julkaistuja ennakkokappaleita tulee aina välillä ja voi ottaa kotiin luettavaksi. Tämä oli kiva, kolmeakymppiä lähestyessä tuskin tulisi lähdettyä nuortenkirjahyllystä luettavaa etsimään. :D

Saatan olla yli kaksi kertaa vanhempi kuin kirjan kohderyhmä, mutta tämä oli silti ihan mukavaa luettavaa. Luin vastaavan tyylisiä tyttöhömppäkirjoja peruskouluiässä joten ei tässä ihan vieraalla maaperällä oltu, ja satumainen keijumaailma teki kirjasta kahta ihanamman! Keijujen maailma kuulostaa kiehtovalta, mielenkiintoiset kasvit, keijujen vartiovelvollisuudet, taiat.. Mukava fantasiamaailma, tästä haluan lukea enemmänkin. Ihmisten maailman puuhat ovat aika tavanomaista yläasteikäisten tyttöjen höpinää ja haaveilua pojista ja vaatteista, mutta ne kyllä jaksaa lukea keijumaailmaan paluuta odotellessa. Fantasiapuoli kirjassa oli tosiaan enemmän mieleeni, ja toivonkin maailman avautuvan jatkossa vielä lisää. Paria kohtaa, esimerkiksi ihmisten ja keijujen maailmojen välillä liikkumista ja tätä koskevia sääntöjä tunnuttiin kyllä painotettavan siihen malliin, että mahtaako Ofelialla käydä tuossa asiassa jonkunlainen moka jatko-osissa?

Herttainen ja hattarainen aloitus kirjasarjalle, seuraava osa tulossa ensi vuoden puolella. Aion kyllä lukea senkin, jäi jopa hiukan jännittävään kohtaan! Toivottavasti jatko painottuu hiukan enemmän keijumaailman puolelle. :)

Kim Hyun Hee : Sieluni Kyyneleet

Takakannesta: Karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat sen merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan jo kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriä.

Vain lyhyt aika sitten luin kirjan elämästä Pohjois-Korean vankileirillä, ja jäin todella janoamaan lisää luettavaa tuosta maasta. Prisman alelaarista löysin tämän, kauaa en jahkaillut kun hintaa jäi reilut kaksi euroa. Ja kyllä tämäkin oli hyvä ostos, ei olisi malttanut kädestä laskea. Tapahtumista on aikaa, terrori-isku tapahtui vuonna 1987.

Tässä kirjassa on aika lailla erilainen tarina kerrottavana. Kim Hyun Hee oli lapsuudessaan Pohjois-Korealaisten etuoikeutetuimmasta päästä, hänen isänsä oli ulkoministeriön virkamies ja hän asui lapsuudessaan muutamia vuosia Kuubassa, yltäkylläistä elämää P-K:n elintasoon verrattuna. Hänet opetettiin pienestä pitäen vihaamaan Amerikkaa ja länsimaista elämäntapaa, ja ihailemaan suuresti maansa silloista johtajaa. Kouluaikana suuri osa opinnoista oli täysin valtion propagandaa ja aivopesua, kuten kaikilla muillakin lapsilla. 18-vuotiaana kaunis nuori nainen otetaan koulutettavaksi, ja hän suoriutuukin opinnoista huippuarvosanoin, hänestä tulee erikoisagentti. Koulutuksesta ja tehtävistä kerrotaan paljon, lopulta hänelle annetaan toisen erikoisagentin kanssa suoritettavaksi vaativa tehtävä, jonka ansiosta heistä tulisi kansallissankareita. Tehtävän on antanut henkilökohtaisesti maan johtaja Kim Il Sung, ja heidän tulee räjäyttää matkustajalentokone. Iskussa kuolee 115 ihmistä, mutta tekijät jäävät kiinni. Kim Hyun Heen kumppani onnistuu itsemurhassa, joka oli viimeisenä keinona kiinnijäämisen varalta, mutta nainen pystytään pitämään hengissä. Seuraa kuulusteluja ja oikeudenkäyntiä, mutta Kim Hyun Hee pääsee myös vartijoidensa kanssa tutustumaan Etelä-Koreaan ja ymmärtää lopulta kotimaassaan kaiken olevan hyvin pitkälti valhetta, ja katuu tekoaan.

Rankka tarina tässäkin. Hurjaa millaista aivopesua tuo on.. kun ihminen voi vilpittömästi uskoa että Etelä- ja Pohjois-Koreat voisivat yhdistyä sen avulla että räjäytetään lentokoneellinen viattomia siviilejä, joilla ei ole poliittisia kytköksiäkään. Valtio, tai puolue uskottelee etelän olevan köyhä ja pahan amerikan vallan alla. P-Koreaa käsittelevää juttua onkin tulossa taas lisää, yhtenä lukumaratonin kirjoista.

David Safier - Happy Family

Kirjakauppiaan avioliitto rakoilee, lapsilla omat teini-iän ongelmansa ja kauppa ei käy. Kaiken kukkuraksi jonkunsortin noita-akka kiroaa naamiaisasuihin sonnustautuneen perheen hahmojensa kaltaisiksi. Ei mene kovin putkeen. Ihmishahmot on tietty saatava pian takaisin, eli kirouksen langettanut akka on saatava kiinni. Mutkia tulee kumminkin matkaan, kun vastaan tulee vähän muutakin sakkia, niin elävää kuin epäkuollutta.

Hiukan omituinen, mutta hauska kirja, kun ei yritä liian vakavalla naamalla lukea. Kertojana vuorottelevat perheenjäsenet, erityisesti Frankensteinin Hirviö-isän merkinnät ovat hauskoja, puhe kun ei juurikaan tule ymmärrettävästi suusta ulos mutta piirtäminen onnistuu. Hyvin tulee ymmärretyksi niinkin. Älykkään pikkuveljen pohdinnat ovat myös aika hauskaa luettavaa.

Ihan huvittava, kevyt ja nopea lukea. Poukkoilee vauhdilla oudosta asiasta kukkaruukkuun, mutta ihan hymähdyksiä aiheutti, naamiaishahmokirouksen mukana tulleet kyvyt olivat ihan hauskoja. Kuulemani ja lukemani mukaan Safierin aiempi romaani Huono Karma olisi myös ihan lukemisen arvoinen, ja ehkä parempi kuin tämä? Senkin takakannen olin joskus moneen otteeseen töissä lukenut mutta jättänyt ostamatta, vaan eihän sitä siellä enää ole.. Jos kirjastosta muistaisi katsoa.

Jennifer Weiner : Hyvä sängyssä

Takakannesta: "Elämää XL-kokoisen naisen kanssa" oli jutun otsikko, ja sen alapuolella luki kirjoittajan nimi: "Bruce Guberman". Bruce Guberman oli ollut poikaystäväni hieman yli kolme vuotta siihen asti, kun olimme kolme kuukautta sitten päättäneet pitää taukoa. Näin ollen saatoin vain olettaa, että "XL-kokoinen nainen" olin minä."

Aivot narikkaan-kirja. Enimmäkseen melko viihdyttävä, joskin aika monet jutut oli ennalta-arvattavia. Nauroin kyllä ääneen monessa kohdassa, mutta moni asia myös ärsytti. Luin kuitenkin tämän reilun 500 sivun pituisen kirjan yhden päivän aikana, joten oli tässä kai enemmän hyvää kuin huonoa. :)

Cannie Shapiro on kirjan päähenkilö. Sarkastinen huumorintaju, pärjää toimittajantöissään, päättäväinen. Hauskoja letkautuksia ja fiksu hahmo muuten, mutta liiallinen vihamielisyys yhtä, ja sokeus toisia henkilöitä kohtaan ärsytti. Aallonharjat ja -pohjat tapahtumissa kulkivat loppua kohden samaa kaavaa, mitä hienompi juttu on tapahtunut, sitä syvemmälle kohta romahdetaan. Tai vähän siltä se tuntui. Muutamasta kirjan hahmosta olisi kaivannut enemmän asiaa, muutamasta vähemmän. Loppu ehkä liiankin siirappinen mutta voiko tämän genren kirjoilta muuta odottaa? :D

Vakavampiakin aiheitakin oli, ja jossain määrin löysinkin päähenkilöstä piirteitä joihin samaistua. Ei ilmeisesti kaikkein kevyin vaihtoehto tästä genrestä, mutta silti taitaa olla että chick lit ei ole ihan ominta kirjallisuuttani. Not my cup of tea. :D

Ihan hyvä kirja sinänsä, hyvin kirjoitettu, sopivasti erilaisia ihmisiä ja ihan hyvä juoni - pidin kirjasta tarpeeksi mutta ei mitenkään maata mullistava, uskon silti että tämän tyylisten kirjojen ystävät tästä nauttivat ihan kunnolla. On tuossa nuo Bridget Jonesit vielä ja eiköhän nekin luettua tule, mutta tuskin näitä kirjahyllyyn kovin paljon kertyy.

Jessica Brockmole - Kirjeitä Saarelta

Ihanaa lomalukemista! Kirjeromaani oli ennalta outo tyyli itselle, mutta nopeasti totuin. Tässä kirjeenvaihtoa käydään kahdessa ajassa, molemmat maailmansotien alla.
Nuori englantilainen runoilijatar saa ihailijakirjeen amerikkalaiselta mieheltä, ja he alkavat käydä vilkasta kirjeenvaihtoa, josta kasvaa kaunis ystävyyssuhde. Jotain kuitenkin tapahtuu ja yhteys näiden välillä katkeaa. Tapahtumat selviävät hiljalleen kun runoilijan tytär lähtee selvittämään äitinsä hämärän peittoon jäänyttä menneisyyttä löydettyään yhden noista vanhoista kirjeistä. Tytär pohtii tapahtumia rakastettunsa kanssa käymässään kirjeenvaihdossa.

Tästä oli vaikea kirjoittaa kuvausta spoilaamatta liikaa! Tarina on kumminkin kaunis, romanttinen, ja hyvin kirjoitettu. Luvut vuorottelevat eri ajanjaksoissa, äidin ja tyttären välillä mutta tässä kyllä pysyy hyvin perässä kenen kirjeenvaihto milloinkin on kyseessä. Jännitystä ja huolta herättää sodan läsnäolo kummassakin ajanjaksossa.

Luen varmaan uudestaankin.

Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

...ja päälle löytöjä sekä kirppikseltä että kirjastosta. Joo, olishan tuota lukemista löytynyt jo ennestään omasta hyllystäkin, lukemattomia ja niitä joiden viime avaamisesta ehkä kymmenen vuotta..

Tämä oli kirppislöytö. Vanha kirjastosta poistettu kirja, painovuosi 1980.

Klassikko, joka on aiemmin jäänyt lukematta. Ainakin näin kuvittelen. Joskus lapsena kenties selaillut, mutta muistikuvia ei ole muusta kuin prinssin omasta planeetasta. 90-luvulla, luultavasti alkupuoliskolla kyllä tuli telkkarista joku animaatio, youtubesta katsoin pienen pätkän ja ehkä ne on siitä lähtöisin, sen verran tutulta näytti. Todennäköisesti olenkin sitä silloin katsonut, noita kanavia kun ei ollut silloin kuin se kolme. :D

Kirja oli kyllä herttainen. Parissa kohtaa jopa nousi kyynel silmäkulmaan.. Ihania, viisaita ajatuksia, kyllä ymmärtää miksi kirja on maailman myydyimpiä. Luen uudestaan.

Ihanan Pikku Prinssin lisäksi kirppikseltä lähti mukaan vähän muutakin, yhteensä 7 euroa meni. Chick lit on vähän vieraampi alue, en ole tainnut lukea näitä yhtään. Mutta eihän sitä tiedä tykkääkö ennen kuin lukee. Bridget Jonesiin en ole ennen tutustunut edes elokuvana. Hyvä Sängyssä herätti mielenkiinnon takakannen ja nimen perusteella, kun taas Austenin romaanit taitavat olla jotain joka kuuluu jo yleissivistykseen.

Kirjastossa tuli pengottua pelkkää scifi/fantasiahyllyä. Näistä Kvanttivaras on ainoa josta olin kuullut ennestään, muut vieraita, saa nähdä millaisia ovat. Vaan milläs sitä aloittaisi, nyt on taas liikaa vaihtoehtoja!

Patricia Harman : Hope Riverin Kätilö

Tämä oli yksi kesälomalukemiseksi valikoimistani kirjoista. Oli muuten liiankin hyvä valinta, tämän ostin pari päivää ennen loman alkua enkä malttanut olla aloittamatta. Kolmannes kirjasta olikin ahmittu siinä vaiheessa kun loma varsinaisesti alkoi. Kokonaankin olisi mennyt jos en olisi toppuutellut :D Hupsista.

Kirjailija on ammatiltaan kätilö, joten kirjan kuvaukset päähenkilön töistä ovat tarkkoja. Synnytyksiä on kirjassa montakin, mutta ne ovat sopivasti erilaisia ja itse ainakin niiden lukemista odotin. Se on sitten ihan lukijasta kiinni, pitääkö niistä vai ei. :) Kirjassa avataan välillä päähenkilön menneisyyttä, muistelujaksot erottuvat yleensä ihan hyvin mutta parissa kohtaa piti lukea pieni pätkä uudestaan, että hoksasi missä ajassa mentiin. Patience-kätilön sekä apulaisensa, tummaihoisen Bitsyn suhteesta olisin mieluusti lukenut enemmänkin. Henkilöiden ihonväri on muutenkin suuressa osassa mitä tapahtumiin tulee, rotuerottelu on iso teema koko kirjassa. Loppuu ehkä hitusen töksähtäen mutta sen annan anteeksi, kaiken kaikkiaan nautin kirjasta, kaunis ja mukaansatempaava tarina. Voin suositella, ei mikään kirja kai täydellinen ole. (Paitsi Harry Potterit! :D )

Lukumaraton 15.8

Otetaas samantien vähän haastetta vastaan kirjablogissakin. Tai rennostihan tämän voi ottaa ja lukea niin vähän tai paljon kuin huvittaa, mutta itse pitää nyt ainakin sen verran yrittää että lukee enemmän kuin tavallisesti. Mikäs maraton se muuten olisi! :D Kivalta kuulostaa! Maratonin säännöt Oksan hyllyltä-blogissa.

Kuva Oksan hyllyltä-blogista

Itse aloittelen jo perjantain puolella, ja siinä alkaakin itsellä parin viikon kesäloma, eiköhän siinä ehdi maratonista toipua! :D

Pitää koittaa keksiä joku spesiaalikirja tähän, toivon mukaan sellainen jota ei malta käsistään laskea. Ernest Clinen Armada voisi olla kyllä hyvä valinta.. Niin paljon on houkutellut etten muutenkaan varmaan jaksa odottaa suomennosta! Maltanko vaan olla avaamatta kirjaa ennen maratonia jos se hyllyyn päätyy? :D Kirjasto kutsuu varmasti myös, ja pitää muistaa kirjata ylös myös lapsille luettava iltasatu. :) Miettii miettii.. :)

Edit klo 21:55:

Armada tilattu tätä varten, lisäksi Diktaattorin keittiömestari sekä 100 minuuttinovellia. Eiköhän noilla alkuun pääse! :)

Blaine Harden : Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

Tämä kirja on tositarina Pohjois-Korean poliittisella vankileirillä syntyneestä, kasvaneesta ja sieltä lopulta paenneesta miehestä. Tämmöisten juttujen lukeminen pistää asioita vähän uuteen mittakaavaan - välillä jos tuntuu että omat asiat menee päin puuta, ja lukee tämmöisen kirjan niin johan mieli muuttuu. Koko valtio on ajatuksena jotain ihan hullua. Aivopesty kansa. Suunnilleen puolikkaasta väärästä sanasta on mahdollista että ihminen ja koko sukunsa sen myötä ovat rikollisia, valtion vihollisia ja joko tapetaan tai pistetään vankileireille. Valtio ja sen johtaja ovat olevinaan maailman mahtavimpia. Osa jutuista on kuin suoraan Orwellin romaanista...

Jo niinsanotusti vapaiden Pohjois-Korean kansalaisten elämä joitain etuoikeutettuja lukuunottamatta on jokseenkin karua, köyhää ja tarkkaan vahdittua, mutta vankileirit.. Kirjan mukaan niillä elää jopa 200 000 ihmistä, joista monelle leiri on koti ja ainoa todellisuus. Vankileirin säännöt ovat rankat, ja useimpien sääntöjen rikkomisesta rangaistus on kuolema. "Joka varastaa tai kätkee elintarvikkeita, ammutaan heti." "Joka ei pyydä vartijalta lupaa useamman kuin kahden vangin tapaamiseen, ammutaan heti." Ja niin edespäin. Vankileirin koulussa lapset opetettiin vahtimaan ja kantelemaan toisistaan, ja pistettiin pieksemään sääntöjä rikkoneita koulutovereitaan vartijoiden apuna.

Kirjassa tarinansa kertoo tiettävästi ainoa ihminen (kirjan julkaisuhetkellä) joka koskaan on onnistunut pakenemaan Pohjois- Korean vankileireiltä.  Hurjaa tekstiä, tässä kerrotaan hyvinkin yksityiskohtaisesti menosta siellä. Järkyttävääkin paikoin, mutta mielenkiintoista. Paljon muistoja vankileiriltä monen vuoden ajalta, kuvaus pakomatkasta ja sen jälkeisestä elämästä Etelä-Koreassa. Vaikuttava kirja, kun tietää että tuo paikka on oikeasti olemassa ja näitä asioita tapahtuu mistä kirjassa kerrotaan.

Toisenkin Pohjois-Korean kansalaista käsittelevän kirjan bongasin vähän aikaa sitten prisman alepokkarilaarista, pitihän sekin ostaa kun hintaa jäi reilut kaksi euroa, ja tämä oli ollut kiinnostava. Siinä kerrotaankin sitten sotilaaksi aivopestystä ihmisestä. ( Kim Hyun Hee : Sieluni Kyyneleet - "Olin terroristi" ) Mielenkiinnolla odotan lukemista.

Ernest Cline : Ready Player One

Vanha suosikki! Tai vanha ja vanha.. mutta tämän kirjan nappaan hyllystä kerta toisensa jälkeen, ei ehdi kauaa pölyä keräämään. Hyvä jos kuukaudeksi malttaa jättää hyllyyn.. Nokkela tarina! Tapahtumat sijoittuvat 2040-luvulle, maapallon resurssit ovat vähissä ja suuri osa ihmiskunnasta viettää lähes kaiken aikansa OASIS-virtuaalitodellisuudessa. Wade Watts on kirjan päähenkilö, joka monen muun ihmisen tavoin etsii Oasisin  edesmenneen perustajan James Hallidayn piilottamaa pääsiäismunaa, jonka löytäjä perii Oasisin hallinnan, sekä Hallidayn jättiomaisuuden. Peliä pelaa tottakai myös moni muu, myös vähän likaisemmin keinoin..

Kirja uppoaa tähän nörttiin. Kasarikulttuuri on  yleisesti ottaen aina kiinnostanut, tässä on pelejä, elokuvaa ja musiikkia tuolta vuosikymmeneltä ja paljon hauskoja viittauksia niihin. Läheskään kaikki nippelitieto ei itselle edes aukea, mutta kirja on joka tapauksessa nautittava. Näin jossain vaiheessa Pinterestissä taulun johon oli koottu kuvat kaikista peleistä, elokuvista, tv-sarjoista, musiikkialbumeista ja näin edespäin  mihin kirjassa viitataan, lista on aivan tajuton. Määrästä huolimatta ne kuitenkin sopivat kirjaan täydellisesti. Niitä on hauska huomata, mutta vaikka ne ohi menisivätkin, niin tarinan kyllä tajuaa. Ohimennen mainittuja tuttuja asioita jotka eivät tarinaan sinänsä liity, löytyy vaikka kuinka,  mm. huispaus, pangalaktinen kurlauspommi, World of Warcraft.. Virtuaalitodellisuus on mahtavan monipuolinen ja pitkälle ajateltu, Hallidayn elämästä on pitkin kirjaa kerrottu upealla tavalla. Myös todellinen maailma on kiinnostava. Tarina itsessään on tottakai myös aivan huippu. Suosittelen vaikkei kasari tai pelit kiinnostaisikaan. Ja jos kiinnostaa niin suosittelen ehdottomasti! Tämä on itselle niitä kirjoja mistä tuli ensimmäisellä lukukerralla se katkeransuloinen ja tyhjä "voi ei, nyt se loppui"-fiilis.

Kirjasta on tekeillä myös elokuva. Odotan innolla, ehdottomasti on pakko sekin nähdä, vaikka harvoin elokuva yltää kirjan tasolle. Ohjaaja tosin on Steven Spielberg, mikä kyllä lupaa hyvää.. :)

Nyt on kova pähkäily päällä, kun Ernest Clineltä on ilmestynyt toinen romaani hiljattain, Armada. Englannin kieli kyllä taittuu ihan hyvin mutta aukeaako sitten ne lukuisat viitteet ja termit, vai odottaisiko suomennosta.. Vaikka ei ole varmaa aukeaako suomeksi yhtään sen paremmin. Ja kauanko siinä menee että käännös ilmestyy. On se vaikeeta taas :D

Tervetuloa lukemaan lukemisesta!

Tämä ajatus on hautunut jo hetken päässäni. Kynsiblogiin en viitsi ahtaa kovin paljoa ohi aiheen-postauksia, joten päätin pyhittää tälle toiselle harrastukselleni oman blogin. Toinen syy kirjablogille löytyy myös: luen paljon, mutta aika usein luettavana on ne samat suosikit uudestaan ja uudestaan. Jos blogi vähän innostaisi hakemaan uutta luettavaa? Nyt kesäloman aikana luin kolme uutta kirjaa, joista kaikista pidin, joten eiköhän maailmasta löydy paljon muutakin mukavaa lukemista. :D
Ja jos niistä saisi muutaman sanankin kirjoitettua. Ja voinpa hehkuttaa omia suosikkikirjojakin ihan rauhassa vaikka kokonaisen postauksen verran.. :D

Kirjojen parissa menee yleensä aikaa päivittäin, lukuvauhti vaihtelee ja joskus on tietty pakko lukea se vanha suosikki. Kirjahyllyssäkin seisoo monta kirjaa mitkä on luettu viimeksi useampi vuosi sitten, josko nekin siis aukeaisivat pian pitkästä aikaa. Työpaikkani on tosin kirjakauppa, joten uusien löytöjen tekeminen on välillä liiankin helppoa.. :D Kirjastoakin toki käytän ahkerasti, ja tarttuupa ruokakauppareissultakin joskus luettavaa mukaan. Eli lukemisiin!