Johanna Sinisalo - Auringon ydin

Dystopiaherkku, tämä kirja toi veden kielelle kirjaimellisesti. Suomessa on alkoholi, tupakka ja kofeiini kielletty ja lähestulkoon hävitetty, uusimpana kiellettyä nautintoaineena on chili, sen sisältämä kapsaisiini. Chilin löytäminen on hankalaa, ja sen käytöstä ei jää pysyviä jälkiä.

Eletään 2010-luvulla ja Suomi on ajastaan jäljessä. Maassa on yksi huoneen kokoinen tietokone jota käytetään valtion tarkoituksiin. Kännyköistä ja mikroaaltouuneista on vain huhuja, että niitä on ulkomailla.

Ihmistä jalostetaan. Naisen tulee olla luonnostaan sievä ja herttainen, äidillinen ja halukas miellyttämään miestä,  tyhjäpäinen sievä nukke.  Tämmöinen nainen on eloi. Nainen joka ei mahdu tähän bimbomuottiin, on morlokki, heilläkin on tarkoituksensa työnteossa, mutta heidän mahdollisuutensa lisääntyä on eliminoitu jo lapsena. Samanlaiset jaot on myös miehissä. Haluttuja ominaisuuksia vahvistetaan  myös koulussa.

Kirjan päähenkilö Vanna näyttää eloisilta, mutta on kuitenkin jotain muuta, hän on onnistunut kätkemään todellisen minänsä siskoaan matkimalla. Vanna on kapsaisinisti, ja hänen kumppaninsa Jare diilaa chiliä. Vanna pysyy järjissään chilin avulla, kun siskon katoaminen alkaa ahdistaa.

Ai että, tästä tykkäsin. Suosikkilistaan ihan ehdottomasti. Tarinaa kerto vuorotellen Vanna ja Jare, lisäksi välissä on pätkiä koulutusmateriaalista, historiaa kuinka Suomi on kehittynyt nykyiseen tilaan ja yhteiskuntajärjestelmään, sekä Vannan kirjeitä kadonneelle sisarelleen jotka vähitellen kertovat miten nämä ihmiset ovat päätyneet sinne missä nyt ovat. Tykkään tästä tyylistä. Loistava, tätä ei olisi malttanut käsistään laskea. Mannan tapa kokea maailma oli jännittävä, ja suurena chilinystävänä minulla nousi kyllä vesi kielelle moneen otteeseen. Taustatyö on kyllä hoidettu tätä kirjaa tehdessä, ja kyllähän lopusta kiitokset löytyykin monelle taholle. Jännittävä, kuumottava kirja. Pelottavan todentuntuinen. Suosittelen.