perjantai 14. elokuuta 2015

Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla



Aria on asunut koko elämänsä Haave-nimisessä kaupungissa. Lähes mikään ei ole luonnollista, asukkaat ovat geneettisesti muokattuja, ja turhat ominaisuudet kuten kynsien kasvu on eliminoitu. Kaupunkikupujen suojissa olevat ihmiset elävät osittain virtuaalitodellisuudessa älysilmiensä kautta, ovat siis ikäänkuin kahdessa paikassa yhtä aikaa. Suurin osa ei ole ikinä käynyt kuvun ulkopuolella, nähnyt oikeaa taivasta tai aurinkoa. Arian äiti on toisessa kaupungissa, mutta yhteys on katkennut. Aria yrittää löytää äitinsä.

Peregrine, Perry on ulkopuolelta. Hän on Vuorovetisten heimon päällikön, veriherran veli. Hän on näkijä ja haistaja, eli nuo aistit ovat epätavallisen voimakkaat. Perryn veljenpoika on tärkeimpiä ihmisiä hänen elämässään, ja kun poika tulee siepatuksi, lähtee Perry tätä etsimään.

Erämaa heimoalueiden ja kaupunkien väleissä on villiä ja karua, eetterimyrskyjen monin paikoin tuhoamaa. Myrskyt uhkaavat erityisesti ulkopuolisia mutta kaupungitkaan eivät ole täydellisesti suojassa. Aria ja Perry kohtaavat erämaassa ja muodostavat vastahakoisen liittolaisuuden.

Luvuissa nähdään maailma vuorotellen Arian ja Perryn silmin. Tämä tapa kertoa tarinaa on mukava, molemmat henkilöt ovat yhtä paljon äänessä eikä kumpikaan jää etäiseksi. Myös muut henkilöt ovat hyviä, useampaankin kiintyy.

Kiehtova alku trilogialle. Tämä ensimmäinen osa lähti hiukan hitaasti liikkeelle mutta vähitellen vei kyllä mukanaan. Päähenkilöt ovat mielenkiintoisia, se miten Aria keinotekoisiin aistimuksiin tottuneena kokee ulkopuolisen maailman ensin kauhuissaan, sitten uteliaana. Kuinka Perryn huipputarkat aistit kertovat maailmasta hänelle, erityisen paljon pidin siitä millainen hajuaisti tällä on. Ei ainoastaan tarkka, vaan hän voi haistaa esimerkiksi pelon ja jopa valheen.

Kysymyksiä jäi auki, esimerkiksi mitä eetteri on ja mistä se on ilmestynyt. Ehkä toinen ja kolmas osa vastaavat kysymykseen, ja taidankin käydä kirjastossa aika pian hakemassa loput sarjasta. Oli hankala alkaa lukemaan mitään muuta, siinä määrin mukaansatempaavaksi kirja loppua kohden kehittyi.  Olisi pitänyt ottaa taas koko sarja mukaan kerralla, oli vaan niin iso pino taas jo valmiiksi että loput jäi hyllyyn..

Illalla lähteekin lukumaraton vauhtiin! Saa nähdä mihin aikaan ehtii aloittaa, mutta sen verran herkullista luettavaa on tullut haalittua että tänään varmasti. Ihan aiottua määrää en ehkä saa luettua kun ollaankin suuntaamassa illan tullen mökille viikonlopuksi, ja varmaan siinä tulee saunomiset, uinnit ja grillailut keskelle rupeamaa.. Koitan päivitellä kuulumisia maratonin ajalta omaan postaukseensa jos tabletti suostuu yhteistyöhön, saa tulla kurkkimaan fiiliksiä. Hassua miten tämmöinen voi jännittää, parin viikon aikana kuitenkin tullut luettua se kirja päivässä muutenkin.. :D

3 kommenttia: