Robert Galbraith : Käen Kutsu

Nyt tuli luettua kirja harvinaisen hitaasti, varsinkin siinä mielessä että tämä oli hyvä ja sarjan toinen osa aukeaa ihan näillä näppäimillä. En yleensä juurikaan lue dekkareita ja tämä tuli lainattua kirjastosta ihan siitä syystä että kirjan on kirjoittanut salanimellä ehdoton suosikkikirjailijani J.K. Rowling. Kirjoitustyyli onkin tosiaan tuttu. Mielenkiintoista ja kuvailevaa tekstiä, mitä osasinkin odottaa.

Lukemista tosiaan hidasti ihan arkikiireet ja lukuisat muut innostuksen aiheet.. :D Kirjassa ei siis ollut vikaa. En osaa muihin tyylilajin edustajiin verrata kun olen ennen tätä lukenut tasan yhden dekkarin ja senkin 4 vuotta sitten - ei siis kovin tuttua kauraa. (Ja sekin oli jonkunlainen rikospoliisin tutkimusjuttu ja huomattavasti raaempi - tämä taas pohtiva yksityisetsivä ja juttu aukeaa puhumalla ihmisten kanssa.) Tämä kyllä kelpasi vallan hyvin luettavaksi niihin hetkiin kun nyt lukea kerkesi. :D

Yksityisetsivä Cormoran Strike saa toimeksiannon selvittää totuus mallitytön kuolemasta. Poliisi uskoo tytön tehneen itsemurhan mutta hänen veljensä ei niele tätä vaan palkkaa etsivän selvittämään mitä todella tapahtui. Kirjassa oli mielenkiintoisia hahmoja monta, ja paljon potentiaalisia syyllisiä motiiveineen, mysteeri säilyi ihan viimeisille sivuille asti - en osannut arvata lopputulosta. Loppupäässä kirjaa lukuvauhti kiihtyikin huimasti kun oli vaan ihan pakko saada tietää.. :)

Cormoran Strike oli mielenkiintoinen tyyppi ja tiedot hänen menneisyydestään ja muusta henkilöhistoriasta olivat yhtä mielenkiintoista kuin itse tapaus jota hän tutki. Tykästyin myös kovasti sihteeri Robiniin. Fiksu likka.

Jännä nähdä mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu.. :)

Pientä vinkkiä

Heippa! Taisi tulla pieni ähky lukemisesta maratonin jälkeen, pari kirjaa tullut toki luettua ja blogattua mutta hiukan on ollut hiljaista. Parin viikon ajan olen lukenut vähän rauhallisempaan tahtiin, Robert Galbraithin ( JK Rowling) Käen Kutsu on ollut nyt yöpöydällä jonkun aikaa. Hyvä on kirja kyllä, mutta nyt on ollut muuta mielessä, muun muassa Doctor Who johon olen nyt totaalisen koukussa ja sitä kun on Netflixissä monta kautta.. Miten mä olen vasta nyt tuon sarjan löytänyt, kysyn vaan? Kyllä uppoaa. Toinen aikaa vievä harrastus, köh, on ollut eräs peli, World of Warcraft. Sitä aina hetki välillä tullut pelailtua. Lomat on tietty olleet ohi jo hetken, esikoinen käy muskarissa ja pitäähän kynnetkin jossain välissä lakata! Ja nyt on tietty flunssa-aika. Tarvitsen pari tuntia lisää vuorokauteen, kiitos! Tai päivä-pari lisää viikkoon, tai viikonloppuihin.. :D

Pitihän sitä muutakin höpöttää. Viime viikolla alkoi taas loistava Docventures, ensimmäinen dokumentti oli kiinnostava mutta nyt toisena tulee se mitä itse odotin tältä kaudelta eniten. Pohjois-Koreaa käsittelevä dokkari, viikon teemana sananvapaus. Suosittelen katsomaan Docventuresia ihan yleisesti ottaen. :) (Ylläri että tuo dokumentti kiinnostaa, kuitenkin blogiaikana jo kolme aiheeseen liittyvää kirjaa lukenut. :D )

Johanna Sinisalo - Auringon ydin

Dystopiaherkku, tämä kirja toi veden kielelle kirjaimellisesti. Suomessa on alkoholi, tupakka ja kofeiini kielletty ja lähestulkoon hävitetty, uusimpana kiellettyä nautintoaineena on chili, sen sisältämä kapsaisiini. Chilin löytäminen on hankalaa, ja sen käytöstä ei jää pysyviä jälkiä.

Eletään 2010-luvulla ja Suomi on ajastaan jäljessä. Maassa on yksi huoneen kokoinen tietokone jota käytetään valtion tarkoituksiin. Kännyköistä ja mikroaaltouuneista on vain huhuja, että niitä on ulkomailla.

Ihmistä jalostetaan. Naisen tulee olla luonnostaan sievä ja herttainen, äidillinen ja halukas miellyttämään miestä,  tyhjäpäinen sievä nukke.  Tämmöinen nainen on eloi. Nainen joka ei mahdu tähän bimbomuottiin, on morlokki, heilläkin on tarkoituksensa työnteossa, mutta heidän mahdollisuutensa lisääntyä on eliminoitu jo lapsena. Samanlaiset jaot on myös miehissä. Haluttuja ominaisuuksia vahvistetaan  myös koulussa.

Kirjan päähenkilö Vanna näyttää eloisilta, mutta on kuitenkin jotain muuta, hän on onnistunut kätkemään todellisen minänsä siskoaan matkimalla. Vanna on kapsaisinisti, ja hänen kumppaninsa Jare diilaa chiliä. Vanna pysyy järjissään chilin avulla, kun siskon katoaminen alkaa ahdistaa.

Ai että, tästä tykkäsin. Suosikkilistaan ihan ehdottomasti. Tarinaa kerto vuorotellen Vanna ja Jare, lisäksi välissä on pätkiä koulutusmateriaalista, historiaa kuinka Suomi on kehittynyt nykyiseen tilaan ja yhteiskuntajärjestelmään, sekä Vannan kirjeitä kadonneelle sisarelleen jotka vähitellen kertovat miten nämä ihmiset ovat päätyneet sinne missä nyt ovat. Tykkään tästä tyylistä. Loistava, tätä ei olisi malttanut käsistään laskea. Mannan tapa kokea maailma oli jännittävä, ja suurena chilinystävänä minulla nousi kyllä vesi kielelle moneen otteeseen. Taustatyö on kyllä hoidettu tätä kirjaa tehdessä, ja kyllähän lopusta kiitokset löytyykin monelle taholle. Jännittävä, kuumottava kirja. Pelottavan todentuntuinen. Suosittelen.

Kenji Fujimoto - Diktaattorin keittiömestari

Kolmas näkökulma Pohjois-Koreaan. Olen lukenut vankileiristä ja sotilaasta, tässä eletään leveämmin, ainakin useimmiten.

Japanilainen huippukokki Kenji Fujimoto on vuosia töissä Pohjois-Koreassa, ja maan silloinen johtaja Kim Jong Il tulee tälle tutuksi, muutenkin kuin ruoanlaiton merkeissä. Tässä näkyy miten leveästi johtaja elää, ja se miten paljon hänen lähipiirinsä saa nauttia eduista. Pari kertaa huomataan myös ero yhteiskuntaluokkien välillä, Fujimoton vaimon perhe asuu yhdessä huoneessa, jossa esimerkiksi saa lämmintä vettä vain pari kertaa päivässä, kun taas Fujimoto vaimoineen asuu suuressa, nykyaikaisessa asunnossa, ja saa uuden auton parin vuoden välein.

Enimmäkseen tässä on tietysti asiaa ruoasta, mitkä olivat Kim Jong Ilin lempiruoat, harrastukset, ja niin edespäin. Osittain teksti on jopa ihailevaa, vaikka muutaman kerran Fujimoto joutuukin huomaamaan miten vaarallinen maa Pohjois-Korea on asua, ja kuinka häntä seurataan jatkuvasti varsinkin hänen matkoillaan Japaniin.

Teos on kaksi Fujimoton kirjaa yksissä kansissa, joten jonkun verran asiat toistuvat, mutta noin muuten tämäkin oli kyllä mielenkiintoinen. Ei tietenkään ihan niin hurja kuin nuo kaksi muuta lukemaani.

Jos aihepiiri muuten kiinnostaa, niin syyskuussa jatkuu taas Docventures, ja yksi dokumenteista käsittelee Pohjois-Koreaa. Aion katsoa!

Anu Holopainen - Ihon alaiset

Tämä oli aika säväyttävä kirja. Kirjastosta kun olin hakenut niin eipä siinä kauaa mennyt että oli luettu. Kyllä tämä iski. Tässä seurataan muutamaa teiniä tulevaisuuden maailmassa, jossa kauneusleikkaukset ovat niin tavallisia, että luomua, muokkaamatonta ihmistä pidetään outona. Joku vihaa muokkaamista, toinen ei malttaisi odottaa, yksi ei tiedä haluaako ja joku taas tietää miten muokkauksia saa vaikkei ikä tai rahat riittäisikään. Siellä täällä kirjassa on chattikeskusteluja ja blogipostauksia, ja televisio-ohjelmien kuvauksia jotka avaavat ulkonäkökeskeistä yhteiskuntaa vielä vähän lisää. Tässä on kyllä mielikuvitusta, ja muokkausten kirjo mitä on kuvailtu on aika laaja. Tykkäsin. Ja on kirjassa hyvä opetuskin.
Ja tuo kansikuva on kyllä loistava.

Hetken kyllä olin hiukan ahdistunut tämän kirjan jälkeen, sen verran vaikuttava oli kirja. Ei sentään painajaisia mutta vähän piti vielä tabletilla pelailla ennen nukkumaanmenoa että ajatukset sai muualle. Vaikuttavaa. Melko lyhyt kirja, 202 sivua, mutta eipä nuortenkirjan tarvitse kovin pitkä olla. Ihan nuorimmille ja herkimmille ei välttämättä, itselle ainakin jäi tosiaan niskakarvat pystyyn..
Pitäisi varmaan koittaa löytää myös Uglies jostain, sen verran oli kiinnostava aihe..

David Safier - Huono Karma

Kirjastosta kevyttä lukemista maratonille ja siinähän se hurahti oikeinkin vauhdilla. En nyt hirveän montaa kertaa ääneen nauranut mutta oli tämä ihan viihdyttävä. Tässä on aika samanlainen juonenkulku ja "opetus" kuin Happy Familyssä: Perheessä vähän vaikeuksia, tiuskitaan ja äyskitään, katastrofi iskee ja eteenpäin luoviessa tajutaankin että se oma perhe onkin se paras. :D 

Sankaritar on siis uranainen joka laiminlyö perhettään, ja elämänsä aikana hän on kerännyt sen verran huonoa karmaa, että syntyy uudestaan muurahaiseksi. Epäitsekkäästi hyvää karmaa haalimalla on mahdollista syntyä uudestaan vähän kehittyneemmäksi olennoksi ja lopulta ehkä päästä pois kierteestä. Muurahaispesässä vastaan tulee toinen ihminen, Casanova joka on viettänyt muurahaisena jo hiukan kauemmin, ja useamman muurahaiselämän. Yhdessä asiat alkavatkin edetä. Casanova onkin ehkä kirjan parhaita paloja. Ihan kiva ja kevyt kirja. 

Veronica Rossi - Yhä sininen taivas

Kolmas osa. Tätä oli luettu hyvän matkaa ennen lukumaratonin alkua, ja tällä oli se rupeama oikein hyvä myös aloittaa. Vauhdikas kirja, ja päähenkilötkin jälleen enimmäkseen yhdessä porukassa ja samassa tilanteessa, niin oli taas helpompi seurata. Eetterin alkuperääkin avattiin vielä hiukan lisää. Jokunen trilogian alussa tavattu, ärsyttäväkin hahmo tuli tutummaksi tässä. Kirja oli jännittävä alusta loppuun, pari kevyempää ja hauskaakin hetkeä silti oli. Tätä ei voinut pitkäksi aikaa kädestä laskea, hyvä kirja maratonille siis.

Nämä kaksi jälkimmäistä osaa olivat kyllä niin kovaa paahtamista eteenpäin että olisi riittänyt asiaa neljänteenkin kirjaan. Ensimmäinen oli rauhallisempi tahdiltaan ja pidin kovasti siitä miten ihmisten ajatuksia ja mielialoja kuvailtiin, sitä olisin loppua kohden kaivannut enemmänkin. Hyvä sarja joka tapauksessa, ei kauaa nokka tuhissut mitään osaa lukiessa.