Apua?

En olisi tätäkään kirjoittanut jos ei olisi pakko.

Rowling, Tiffany, Thorne - Harry Potter and the Cursed Child

Sanoisin että tätä tuli odotettua. Olin lukenut arvosteluja, spoilereita tuli vastaan, tuli kehuja ja tuli moitteita. Itse olen lukenut pottereita monta, monta kertaa, ja taikamaailman säännöt ovat hyvinkin tutut. Tämä käsikirjoitus kääntää yhden erittäin olennaisen säännön täysin päälaelleen, ja oikeastaan olikin hyvä että tiesin tämän yksityiskohdan tarinasta jo ennalta. Ei siis tarvinnut kesken lukemisen alkaa ihmetellä mitähän ihmettä tässä nyt tapahtuu ja pystyin nauttimaan tarinasta siinä missä muistakin pottereista. Suomennoksen ilmestyttyä se löytyy aivan taatusti omasta hyllystä. 

(Elokuvien kohdalla olen kyllä ollut hyvinkin kriittinen jos ei olla oltu uskollisia kirjalle - mihin jäi Riesu? Ja Dumbledore kysyi rauhallisesti laittoiko Harry nimensä liekehtivään pikariin. Noin esimerkiksi. !!!)

Päähenkilöt, Albus ja Scorpius ovat mahtava parivaljakko, ja vanhoja tuttujakin käsitellään aivan riittävästi. Lasten ja vanhempien väliset suhteet tuntuvat siltä mitä niiden kuvittelisikin olevan, kun tietää millainen jääräpää Harry on. Jostain olen lukenut arvosteluja millainen Ron kirjassa esiintyy - omasta mielestä tämän kirjan Ronissa ei ollut vikaa, kenties pienoinen keski-iän kriisi  tuloillaan? 

Jos ei vaadi uskollisuutta alkuperäisille Pottereille, niin kyllä tämä kannattaa lukea. Itse hotkaisin tämän yhden päivän aikana - ja töissäkin kävin siinä välissä. Kyllä tämä kirja kuuluu sinne muiden Pottereiden rinnalle. 

Hugh Howey - Hiekka

Hyi miten vähän on ehtinyt taas lukemaan! Kynsiharrastus on työn takia jäänyt ihan kesannolle, mutta lukemisen ei pitäisi kyllä sen takia unohtua. Mutta kai niitä hiljaisempia kausia on itse kullakin välillä. Nyt kuitenkin tuli ryhdistäydyttyä kun postilaatikosta löytyi kustantajalta pyytämäni teos. Olin kyllä ehtinyt autuaasti myös unohtaa pyytäneeni tämän.:D Mutta olipahan mukava ylläri. 

Tämä kyllä tempaisi mukaansa. Neljän sisaruksen tarina tulevaisuuden maailmassa. Menneisyyden kaupungit ovat peittyneet satojen hiekkametrien alle, kadonneet ja muuttuneet legendoiksi. Rohkeimmat ja vahvimmat sukeltavat syvälle hiekkaan, etsivät mitä tahansa tavaraa, tuovat sen pintaan henkensä kaupalla. Pala puutakin on arvokas. Pinnalla tuuli puhaltaa säälimättömästi tuoden lisää hiekkaa, haudaten asumuksia syvemmälle ja syvemmälle kun ihmiset taistelevat vastaan.

Vauhdikas ja jännittävä kirja, tämä oli hankala laskea käsistä. Hiekkasukellus ja siihen liittyvät yksityiskohdat olivat mielenkiintoisia. Kauempana pahojaan suunnittelevien ihmisten motiivit tuntuivat itseltäni jäävän hiukan hämärän peittoon, sille miksi nämä tekivät mitä tekivät, olisin kaivannut hiukan lisää selkeyttä. Sisarusten isän katoamisen jälkeen perheen muut jäsenet ovat etääntyneet toisistaan ja näiden ihmissuhteita käsitellään melko paljon. Juoni oli melko suoraviivainen ja loppuratkaisu ehkä hiukan töksähtävä, mutta kokonaisuutena kirja oli ihan viihdyttävä. 

Syliin - Ina Westman

Riipaiseva esikoisteos, perustuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin, kun kaikki ei menekään kuin oppikirjoissa. Ja kun kertomus on vielä äitiydestä, odotuksesta ja perhe-elämästä, niin tiesin etten selviäisi kuivin silmin. 

Koskettava kirja, jossa useamman naisen kohtalot liittyvät jotenkin yhteen. Äitejä ja tyttäriä, isoäitejä ja lapsenlapsia. Tapahtumia ja muistoja useammilta vuosikymmeniltä, kun isoäidin aikaan ei vielä hoito ollut samanlaista kuin nykyään. Nyt voi pikkukeskonenkin selvitä, mutta ennen oli vaarassa niin äidin kuin lapsenkin henki. 

Niin äidin kuin lapsenkin ikävää, selviytyjiä ja luovuttajia. Sairaalajaksoja, hoitoa, vuodelepoa ettei lapsi synny ennen aikojaan.  Joku tuntuu joutuvan valvomaan vuosikaudet pienten lasten kanssa, on perheriitoja ja korvatulehduskierteitä, mutta myös onnen hetkiä, ja pian huomataan kuinka nopeasti lapset ovatkin kasvaneet. Liian nuorena vanhempansa menettänyt saa taas uuden rikkaan suvun ja kaiken kuin hopealautasella vaan ei sekään onnea takaa. 

Pieni hetki tämän kirjan kanssa meni että alkoi pysymään kärryillä, jossain välissä singahdettiin ajassa sen verran iso harppaus eteenpäin että piti vähän aikaa miettiä ollaanko saman naisen vai jonkun muun elämää nyt tutkimassa, varsinkaan kun kulloisenkin henkilön nimi ei ihan heti selvinnyt.  Mutta ei mennyt kauaa kun päähenkilöiden välinen yhteys alkoi hahmottua, tavalla jos toisellakin. 

Kaunis, surullinen ja koskettava tarina, herkistyin monessa kohtaa jotka olisivat odotusajan hormonimyrskyissä kyllä olleet ihan liikaa.. Henkilöt ovat erittäin todentuntuisia, iloineen, suruineen ja ajatuksineen. 

Kirja sai kyllä tuntemaan kiitollisuutta, kun itse on saanut kaksi lasta kantaa ja synnyttää ilman mitään ongelmia, ja kasvattaa terveiksi ja reippaiksi tenaviksi rakastavan isän ja aviomiehen kanssa.

Tämä kirja saatu kustantajalta arvosteltavaksi, kiitos!

Stephen Fry - Virtahepo

Tähän kirjaan tartuin puhtaasti kannen perusteella. Fry on tajuttoman hauska näyttelijä, älykäs mies, ja näemmä myös sangen pätevä kirjailija.  Olen seurannut ahkerasti QI-tietovisaa jota Fry isännöi, ja aavistelin että tämän huumori puree myös kansien välistä siinä missä töllöttimen ruudultakin.

Ted Wallace on runoilija jonka kipinä on sammunut, ja vasta potkut saanut teatterikriitikko. Katkera vanha mies joka pitää viinasta ja naisista, joka tulee hyvinkin selväksi, Hän ei sanojaan säästele, ja vaikka runosuoni onkin ehtynyt, mielipiteiden ilmaisuun riittää hyvinkin rikasta kieltä.. Tosin sanasto ei ole kauneinta mahdollista. Riettaita, graafisia alapääjuttuja piisaa. 

Vasta potkut saanut Ted törmää sattumalta baarissa kummityttäreensä Janeen, joka sairastaa leukemiaa. Jane pyytää toimetonta Tediä matkustamaan enonsa, Tedin vanhan armeijakaverin luo, koska tämän kartanossa on tapahtunut jotain kummallista jonka ansiosta tyttö uskoo olevansa parantunut. Vanhan ystävän elämäkerran kirjoittaminen sekä runoilijan urasta haaveileva kummipoika tarjoavat hyvän tekosyyn vierailuun. Kartanossa on paljon muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, ja Jane pyytää kummisetäänsä kertomaan kirjeitse kaiken mitä talossa tapahtuu. Seinien sisällä piileekin melkoinen mysteeri.

Jestas tämä oli hauska. Pari kertaa sai kyllä hieraista silmiään että mitä tuli luettua, aika hurjaksi meni.. Jos alatyyliset jutut ei häiritse niin antaa mennä vaan. Hauska tämä on, Kaikki ei silti todellakaan pyöri navan alapuolella, vaan päähenkilö kritisoi kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Loppuratkaisu on äärimmäisen tyydyttävä ja tämän kirjan luettuani oli  hetken se hiukan tyhjä olo, että mitäs nyt, kun se loppui. Tykkäsin!

David Duchovny - Pyhä Lehmä

"Nykyään kuulee myös puhuttavan, että manteli- ja soijamaidon suosio on kasvanut.  En ole koskaan nähnyt manteleiden ja soijien laiduntavan luontaisessa elinympäristössään, mutta panen pantiksi vaikka kolme neljästä mahastani sen puolesta, että meidän maitomme on parempaa."

Noniin,  sinä missä edellistä kirjaa tarvoin läpi monta viikkoa, niin tämän luin läpi yhden aamupäivän aikana, parissa tunnissa. Siis onhan tämä lyhyt, väljää tekstiä ja kevyt luettava mutta kuitenkin.

Päähenkilö on lehmä, Elsie. Nuori ammuneiti on utelias ja älykäs, ja tahtoo tietää mitä aidan toisella puolella on.  Iltamyöhään tehty tutkimusretki paljastaa karmean totuuden, kun Elsie näkee ikkunasta televisio-ohjelman joka käsittelee tehotuotantoa. Äitilehmän katoamisen salaisuus paljastuu, kuin myös se mikä jokaista lehmää odottaa, joten Elsie päättää lähteä pakoon. Matkalle mukaan lähtevät myös possu ja kalkkuna, jotka eivät luonnollisesti myöskään tahdo tulla syödyksi.

Vastaan tulee monenlaista porukkaa, ja matkaseurueen keskustelut ovat aika huvittavia. Päähenkilölehmä on itse kirjoittavinaan kirjaa ja vähän väliä tulee pätkä jossa kuullaan kustannustoimittajan kommentteja.

Tämä oli hauska! Loistavaa luettavaa pikku välipalaksi. Hörähtelin varmaan lähes joka aukeamalla.

Jean-Cristophe Rufin - Globalia

Todella omituinen kirja. Pidin lähtökohdista, lasikupuihin suljettu ihanneyhteiskunta jossa ihmiset ovat lähes kuolemattomia, toimeentulo turvattu ja kaikki muutenkin täydellistä. Ulkopuolella epävyöhykkeet joissa ei virallisesti ole ketään, vaikka luonnollisesti siellä elää lukuisia hermoja, moni rapistunut kaupunki on täynnä elämää. Suuri osa asuu myös pienissä yhteisöissä omien sääntöjensä mukaan, luonnossa. 

Kate ja Baikal kaipaavat jotain muuta kuin suljettua täydellistä yhteisöä.  Erityisesti Baikal on määrätietoisesti pyrkimässä pois, vaikkei tiedä mitä kuvun ulkopuolella on.

Mielenkiintoista ja kuvailevaa tekstiä, jännä maailma mutta tarina itse jää vähän latteaksi. Sata sivua jaksoi lukea ennen kun alkoi mietityttämään jokohan kohta jotain alkaa tapahtua. Ja sitä jatkui. Pari lyhyttä kohtaa oli jossa vähän oli vauhdikkaampaa mutta sitten taas tyssäsi. Jotenkin meni ohi ihan koko idea ja lukeminen oli hidasta. Ei nyt oikein toiminut omaan makuun. Jotenkin sitä kuvittelisi että toimintaa olisi vähän enemmän kun joku kuitenkin lavastetaan yhteiskunnan viholliseksi ja terroristiksi.. Tähän opukseen tuhlatulla ajalla olisi lukenut montakin parempaa kirjaa. Pöh.