maanantai 10. elokuuta 2015

Kim Hyun Hee : Sieluni Kyyneleet

Takakannesta: Karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja vapaus saavat sen merkityksen minkä Puolue niille antaa, ja jossa lapset kasvatetaan jo kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriä.

Vain lyhyt aika sitten luin kirjan elämästä Pohjois-Korean vankileirillä, ja jäin todella janoamaan lisää luettavaa tuosta maasta. Prisman alelaarista löysin tämän, kauaa en jahkaillut kun hintaa jäi reilut kaksi euroa. Ja kyllä tämäkin oli hyvä ostos, ei olisi malttanut kädestä laskea. Tapahtumista on aikaa, terrori-isku tapahtui vuonna 1987.


Tässä kirjassa on aika lailla erilainen tarina kerrottavana. Kim Hyun Hee oli lapsuudessaan Pohjois-Korealaisten etuoikeutetuimmasta päästä, hänen isänsä oli ulkoministeriön virkamies ja hän asui lapsuudessaan muutamia vuosia Kuubassa, yltäkylläistä elämää P-K:n elintasoon verrattuna. Hänet opetettiin pienestä pitäen vihaamaan Amerikkaa ja länsimaista elämäntapaa, ja ihailemaan suuresti maansa silloista johtajaa. Kouluaikana suuri osa opinnoista oli täysin valtion propagandaa ja aivopesua, kuten kaikilla muillakin lapsilla. 18-vuotiaana kaunis nuori nainen otetaan koulutettavaksi, ja hän suoriutuukin opinnoista huippuarvosanoin, hänestä tulee erikoisagentti. Koulutuksesta ja tehtävistä kerrotaan paljon, lopulta hänelle annetaan toisen erikoisagentin kanssa suoritettavaksi vaativa tehtävä, jonka ansiosta heistä tulisi kansallissankareita. Tehtävän on antanut henkilökohtaisesti maan johtaja Kim Il Sung, ja heidän tulee räjäyttää matkustajalentokone. Iskussa kuolee 115 ihmistä, mutta tekijät jäävät kiinni. Kim Hyun Heen kumppani onnistuu itsemurhassa, joka oli viimeisenä keinona kiinnijäämisen varalta, mutta nainen pystytään pitämään hengissä. Seuraa kuulusteluja ja oikeudenkäyntiä, mutta Kim Hyun Hee pääsee myös vartijoidensa kanssa tutustumaan Etelä-Koreaan ja ymmärtää lopulta kotimaassaan kaiken olevan hyvin pitkälti valhetta, ja katuu tekoaan.

Rankka tarina tässäkin. Hurjaa millaista aivopesua tuo on.. kun ihminen voi vilpittömästi uskoa että Etelä- ja Pohjois-Koreat voisivat yhdistyä sen avulla että räjäytetään lentokoneellinen viattomia siviilejä, joilla ei ole poliittisia kytköksiäkään. Valtio, tai puolue uskottelee etelän olevan köyhä ja pahan amerikan vallan alla. P-Koreaa käsittelevää juttua onkin tulossa taas lisää, yhtenä lukumaratonin kirjoista.

3 kommenttia:

  1. Luin ja itkin lopussa. Karmaisevaa kuinka on mahdollista aivopestä ihminen kun sen aloittaa jo pikkulapsi vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Luin kirjan ja itkin lopussa. Kuinka raaka ihminen voi olla toiselle ihmiselle. Kuinka täysin voidaan ihminen aivopestä kun se aloitetaan heti syntymän jälkeen.

    VastaaPoista