sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Jean-Cristophe Rufin - Globalia

Todella omituinen kirja. Pidin lähtökohdista, lasikupuihin suljettu ihanneyhteiskunta jossa ihmiset ovat lähes kuolemattomia, toimeentulo turvattu ja kaikki muutenkin täydellistä. Ulkopuolella epävyöhykkeet joissa ei virallisesti ole ketään, vaikka luonnollisesti siellä elää lukuisia hermoja, moni rapistunut kaupunki on täynnä elämää. Suuri osa asuu myös pienissä yhteisöissä omien sääntöjensä mukaan, luonnossa. 

Kate ja Baikal kaipaavat jotain muuta kuin suljettua täydellistä yhteisöä.  Erityisesti Baikal on määrätietoisesti pyrkimässä pois, vaikkei tiedä mitä kuvun ulkopuolella on.

Mielenkiintoista ja kuvailevaa tekstiä, jännä maailma mutta tarina itse jää vähän latteaksi. Sata sivua jaksoi lukea ennen kun alkoi mietityttämään jokohan kohta jotain alkaa tapahtua. Ja sitä jatkui. Pari lyhyttä kohtaa oli jossa vähän oli vauhdikkaampaa mutta sitten taas tyssäsi. Jotenkin meni ohi ihan koko idea ja lukeminen oli hidasta. Ei nyt oikein toiminut omaan makuun. Jotenkin sitä kuvittelisi että toimintaa olisi vähän enemmän kun joku kuitenkin lavastetaan yhteiskunnan viholliseksi ja terroristiksi.. Tähän opukseen tuhlatulla ajalla olisi lukenut montakin parempaa kirjaa. Pöh.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti