Veronica Roth - Neljä

Neljäs kirja Outolintu-trilogian kylkeen. Tobiaksen tarina kiinnosti vielä lukea, ja tämä olikin taas ihan mukava kirja,  vaikka aika lyhyt.  Eli tässä on Tobiaksen oma koulutusaika, ensimmäisen kirjan tapahtumia toisesta näkökulmasta ja sen semmoista.  Ilman Outolinnun lukemista tätä ei kyllä taida tajuta. Mutta tosiaan tykkäsin.

Nyt jos taas ehtisi lukemaan vähän lisää viikonloppuna, yksi kirja vähän taas takkuilee kun ei ole ehtinyt tai jaksanut montaa sivua kerralla.. Ei pääse oikein vauhtiin. Uudessa työssä oltu nyt tämä viikko ja olen kyllä ollut ihan törkeän väsynyt,  jos nyt parin päivän aikana ehtisi hiukan latautumaan. Ja lukemaan.

Melissa Hill - Kirjeitä San Fransiscosta

Nappasin kirjastosta vaihteeksi vähän kevyempää hömppää. Tässä kirjassa lemmenhuolia riittää kolminkerroin. Päähenkilö Leonie pakenee omia ongelmiaan muuttamalla Irlannista San Franciscoon, hänen uusi naapurinsa ja ystävänsä Alex taistelee myös omien parisuhteidensa kanssa ja Leonien asunnosta löytyy laatikollinen avaamattomia rakkauskirjeitä jotka eivät ole tavoittaneet vastaanottajaansa. Leonie kehittää itselleen pakkomielteen kirjeistä ja tahtoo selvittää kuka kirjeitä lähettää, kenelle ne ovat ja mitä niiden lähettäjä pyytelee anteeksi.

Leonien tarina käydään läpi takaumissa, Alex kertoo mieshuolistaan Leonielle aika paljon itse, ja sen suhteen tapahtuukin paljon kaikenlaista. Kirjeitä luetaan yksi kerrallaan pitkin kirjaa, mutta niiden suhteen olisi kyllä ollut vähän toivomisen varaa kun Leonie kuitenkin niin paljon kirjeisiin keskittyy. Ehkä kirjeiden sisältöön verrattuna innostus vähän ylimitoitettua.

Kirjan tapahtumat kyllä onnistuvat yllättämään muutamaan kertaan, eikä tämä ollut ihan niin siirappia kuin pelkäsin. Vähän kyllä ärsytti kun jokainen vastaantulija tuntui huomauttavan että kirjesalaisuuden rikkominen on rikos, olisivat voineet vaikka moittia uteliaisuudesta tai romantiikannälästä vaihteeksi mutta ei. Vähän toisti itseään tuo huomautus.  Alkuun myös kirjoitustyyli vähän tökki mutta se meni ohi kun tottui, en kyllä osaa sanoa mikä mätti. Ja oliko Leonie kasvanut jossain tynnyrissä kun ihmisen nimen hakeminen Googlella hämmästytti? :D

Aika siirappia oli loppu mutta ei kai se niin justiinsa. Ihan kiva kirja, nyt taitaa silti taas hetkeksi hömppä riittää.

Madeline Miller - Akhilleen laulu

Vanha innostus heräsi. Joskus peruskouluaikoina ahmin paljonkin antiikin Kreikan ja Rooman jumaltarustoja. Nyt nappasin luettavaksi juuri sitä, kirjan täynnä antiikin Kreikan myyttisiä sankareita, jumalia ja kaunottaria. Kirjan tapahtumat johtavat Troijan sotaan. 

Kirjan tärkeimmät henkilöt ovat Akhilleus sekä hänen kumppaninsa Patrokles, rinta rinnan kasvaneet ja ystävystyneet nuoret miehet. Patrokles on maanpakoon lähetetty nuori prinssi, toisen valtakunnan hallitsija ottaa hänet vastaan ja tämän poika Akhilleus ottaa Patrokleen kumppanikseen. Akhilleen jumalataräiti ei ole ystävyydestä mielissään. 

Akhilleus on ennustusten mukaan Kreikan mahtavin taistelija, ja hän joutuu päättämään lyhyen mutta kunniakkaan sekä pitkän tuntemattomana vietetyn elämän välillä.  Patrokles on taas ystävänsä vastakohta, rakastettu ja toimii usein tämän omatuntona.

Rakkaustarina, tavalliset ihmiset, jumalat ja puolijumalat sopivasti edustettuina. Monta tuttua hahmoa joiden kohtalosta oli muistikuvia tietysti valmiina mutta ei kyllä lukukokemusta häirinnyt. Mieluisin osa kirjasta oli poikien vuoristossa viettämä aika, ja mutkat heidän parisuhteessaan.

Tykkäsin!

Veronica Roth - Uskollinen

Trilogian päätös luettu. Ensimmäinen oli tosiaan mukaansatempaava, toinen pettymys. Kolmas oli kenties taas hitusen parempi, johtuuko sitten siitä etteivät odotukset olleet lässähdyksen jälkeen kovin korkealla..  

Ei silti mikään loistava, tämäkin kirja oli vähän turhan täyteen ahdettu. Juoksua taas paikasta toiseen ja lisää sekoitti se että lukujen kertojana vuorottelevat Tris ja Tobias, vähän olin välillä sekaisin kumpi nyt olikaan äänessä. Poukkoileva tarina, liian vähässä ajassa liian paljon, kamala määrä suunnitelmia ja operaatioita ja vaikka mitä. 

Oli tässä kyllä jälleen paljon mielenkiintoista asiaa, maailmasta, historiasta ja henkilöiden taustoista selvisi paljon. Toisaalta moni kiinnostava juttu jäi keskenkin tavallaan, mm. Trisin äidin tarinaa olisin kaivannut lisää. Eli semmoista kaipaa myös mikä ei toiminnan etenemisen kannalta ollut tärkeää , vaan mukava hengähdystauko. Pari juonenkäännettä olisi voitu vaihtaa ihan hyvin kevyempään taustatarinaan. 

Päähenkilöiden välinen suhde alkoi olla jo vähän tylsä, varsinkin ne hetket kun oltiin sovinnossa, olivat aina samaa lässytystä.. Tottakai kun on vähän riitelyä niin sitten sovitaan, mutta tarvitseeko joka kerta kuvailla kun joku sivelee selkää paidan alta ja suutelee lämpimästi tai jotain.. Ei muuten mitään, kyllä romantiikkaa saa olla mutta nämä kohtaukset kyllä toistivat itseään koko ajan. 

No mutta tulipahan luettua. Vähän jäi mietityttämään oliko kirjojen tapahtumilla joku suurempikin vaikutus maailmaan.. Kaupunkiin kyllä mutta otettiinko näistä asioista oppia kauempanakin.. 

Kokonaisuus jäi näistä lukuisista moitteista huolimatta plussan puolelle, ja aion lukea myös Tobiaksen tarinan Neljä. :D 

Veronica Roth - Kapinallinen

Voi tylsyys. Sarjan ensimmäinen osahan tempaisi minut mukaansa ihan täysillä, mutta toisesta osasta ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pakkopullaa monin paikoin, paljon kyllä tarinan kannalta tärkeitä tiedon murusia mutta tätä olisi kyllä voinut tiivistää ja paljon. Tuntui lähinnä että koko ajan juostiin karkuun, piilopaikasta toiseen. Milloin luotettiin kehenkin, milloin taas ei. Pari hyvääkin kohtaa toki, loppupäässä vähän parani..  Vielä yksi osa lukematta. Olisikohan se taas vähän parempi?

Robert Galbraith - Pahan Polku

Huh. Kyllä Rowling osaa taas vetää lukijan mukaansa. Yksityisetsivä Cormoran Striken puuhailut ovat kerta kerralta jännittävämpiä. Tarina alkaa kun etsivän toimistoon lähetetään naisen poikkileikattu jalka - katkaisuna samasta kohtaa, mistä Striken jalka on amputoitu. Heti on ilmiselvää, että lähettäjällä on kaunoja etsivää vastaan, mutta Strike on elämässään kohdannut useita miehiä, joilla on jäänyt jotain hampaan koloon, ja jotka helposti olisivat kykeneviä murhaan. Myös poliisi tutkii asiaa, etsii jalan omistajaa ja jahtaa miehistä sitä jota pitää todennäköisimpänä syyllisenä, kun Strike ja Robin ryhtyvät tutkimaan muiden miesten liikkeitä. 

(Tässä kohtaa ehkäpä pikkuruinen miinus - epäiltyjä kun on useampi ja heidän välillään seilataan suuntaan ja toiseen, niin hahmot menevät sekaisin herkästi.)

 

Taas jännitys kestää loppuun asti. Sykettä nostaa myös se että alusta alkaen lukija pääsee vähän väliä seuraamaan syyllistä - tämän ajatuksia ja tekoja - mutta mikään ei kieli kuka tämä henkilö on. Paha väijyy varjoissa jatkuvasti. Eikä todellaaan ole mikään herttainen henkilö.. 

Ja edelleen myös ihmissuhteet kehittyvät ja päähenkilöiden menneisyydestä löytyy vaikka mitä kiinnostavaa. Huikea kirja jälleen. Näiden kansien välissä on kyllä niin paljon taas asiaa että tämä on pakko lukea uudestaan, nähdäkseen ne upeat, hienovaraiset osaset joista Rowling jälleen on juonensa punonut... (Ja pysyäkseen vähän enemmän kärryillä.)

J.K. Rowling - Quidditch through the ages

Tilasin vähän Potteria. Nyt hyllystä löytyy nuo kaikki kolme Tylypahkan kirjaston kirjaa! Eli tämän lisäksi Siuntio Silosäkeen Tarinat, sekä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Samalla piti saada myös värityskirja. 

Samaa taikaa tässä on kuin pottereissakin, ja lähes kertaistumalta tämän luinkin. Lyhytkin tämä toki on eli ei homma eikä mikään.. Hauskaa nippelitietoa huispauksesta, kyllä tämä potterfanin hyllyyn kuuluu.